10.9.2015Teksti Janne Villa

k-37-2015-22-Ajassa Elämältä
Urho kärsii Veskun tapaan diabeteksesta ja muista elintapasairauksista, mutta naiset onneksi huolehtivat hänestä.


Mika Kaurismäen Elämältä kaiken sain jatkaa samalla linjalla kuin hänen edelliset ihmissuhde-elokuvansa, joissa pohditaan rakkautta ja onnellisuutta. Perheinstituutio on pahassa kriisissä trilogian kaikissa osissa.

Haarautuvan rakkauden talossa perheneuvoja ja yritysvalmentaja päästivät irti sisäisen petonsa erotilanteessa, jossa sivistyksen ulkokuori rapisi pois pelottavasti.

Tie pohjoiseen -elokuvassa Vesa-Matti Loiri oli Suomen kansalle ilmeisen rakkaaksi tulleessa luonneroolissa, joka oli hänelle räätälöity: elämänsä, terveytensä ja ihmissuhteensa pitkälti pilannut mutta pohjimmiltaan rakastettava ja hyväsydäminen renttu. Elämältä kaiken sain pyrkii jatkamaan Loirin luonneroolin ja muiden vahvojen näyttelijöiden läsnäolon ympärille rakennettua menestyskonseptia.

Ikääntyvä ja liikuntarajoitteinen Urho (Loiri) viettää vanhuudenpäiviään ränsistyneessä talossa. Kuolemaa jouduttava elämänmuoto on boheemi. Urhon rauha rikkoutuu, kun tytär Tiina (Armi Toivanen) ilmestyy vierailulle poikaystävänsä Tomin (Peter Franzén) ja tämän goottihenkisen teinityttären Emilian (Lenita Susi) kanssa. Tiina järkyttyy isänsä yksinäisistä ja ruokottomista elintavoista ja päättää muuttaa taloon.

Yhteiselo ei suju auvoisasti. Vanhan talon remontointi osoittautuu taitamattomille kimurantiksi, eikä isäkään kaipaa kaitsemista. Tiinan palkkaama remonttimies Kake (Jani Volanen) pyrkii viekoittelemaan Tiinan.

Kolme sukupolvea yrittävää muodostaa uusioperheen epäonnistuneiden ihmissuhteiden raunioille. Perheen kokoamisen pyrkimys on sympaattinen, joskaan kunnon käsikirjoituksesta ja juonesta ei hajanaisessa tarinassa voi valitettavasti juuri puhua.


 



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä