6.9.2018 Petri Merenlahti Oma hetki

Oma hetki

Päivän evankeliumi

k-36-2018-15-oma hetki kuva istockista ladattuna

Tänä sunnuntaina pysähdymme Jumalan huolenpidon äärelle hakemaan
huolettomampaa elämänasennetta.

Jeesus sanoo: ”Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte,
älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän
kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät
ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen
Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka
teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?

Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne
nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille:
edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä ta-
hansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa
ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!

Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä
me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen
Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Ju-
malan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki
tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen.
Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” Matt. 6: 25-34

Huolta vailla

Maailman murheiden keskellä vastuu ja huoli sekoittuvat usein toisiinsa. Ettei
stressitön elämä vain kielisi suruttomuudesta? Jonkunhan ne työt on tehtävä
huomennakin.

Jeesus oli toista mieltä. Hänen mukaansa huolekkuus ei yksin tee kenestä-
kään vastuuntuntoista. Sen sijaan siihen sisältyy ilmeisiä vaaroja.

Ensinnäkään pelkkä murehtiminen ei ole ratkaisu mihinkään. Sillä ei kukaan
elinpäiviään kartuta. Pikemminkin toiveikas on usein myös neuvokas, ja kevyt
askel kantaa pidemmälle.

Toiseksi, ylikuorma sotkee helposti elämän tärkeysjärjestyksen. Kun sydän
askaroi velvollisuuksien parissa, moni arvokas asia uhkaa jäädä sivuosaan.

Lopulta jatkuva huoli syö myös uskoa. Luottamuksen tilalle hiipii pelko, Juma-
lan hyvyyden sijaan etsitään turvaa muualta. Ahnehditaan omaisuutta, raken-
netaan muureja – varaudutaan pahimpaan, vaikka tarjolla olisi parasta.

Ihan syystä Jeesus kehotti karttamaan turhia murheita.

Teologin tohtori Petri Merenlahti
petri merenlahti