25.10.2018 Sanat Kaarlo Kalliala Kolumni

Ihan sama

kaarlo kalliala
Kirjoittaja on etuoikeutetuksi kastettu jumalanluoma, joka toimii arkkihiippakunnassa piispana.

Olen käynyt lukuisissa kouluissa ympäri arkkihiippakuntaa. Oppilaat tykkäävät kysellä piispalta kaikenlaista
autosta avioliittoon ja lempiväristä taivaaseen. On edelleen vaikea vastata siihen, mitä piispa tekee. Tapaan
kääntää kysymyksen jollekin mukanani olevalle papille.

Kysymykset ovat yleensä sitä vaativampia, mitä vanhempia kysyjät ovat. Pyhimmästi kysyi kuitenkin pieni
poika, joka istui voimistelusalin lattialla, katsoa tapitti minua suoraan silmiin ja kysyi: ”Onko kaikilla ihmisillä
sama Jumala?”

Tuommoiseen kysymykseen ei voi vastata yläviistosta, vaikka kuinka olisi seisten ja aikuinen ja joku ihmeen
piispa, joka ei itsekään oikein tiedä mitä tekee. Onko kaikilla Jumala? Onko Jumala kaikille?

”Ja sano, ristille ripustettu mies, jonka kädet ovat verestä raskaat: Mitä vastaan niille, jotka kysyvät? Nyt, nyt:
ennen kuin uusi hiljaisuus asettuu silmiin, ennen kuin uusi tuuli nousee ja uusi ruoste kukkii.” (Salvatore
Quasimodo) Mitä vastasin sille, joka kysyi? On. Kaikilla ihmisillä on sama Jumala. Yksinkertaisesti siksi,
että Jumala on yksi. On vain yksi Jumala.

Entä sitten muut uskonnot – ellen juuri tällä hetkellä kirjoittaisi näitä sanoja, pakkaisin matkalaukkua
lähteäkseni uskontojen kansainväliseen rauhankokoukseen. Mihin Jumalaan ne muut uskonnot tähtäävät?
Yhteen ja samaan, koska on vain yksi Jumala. Mutta kristitystä – minustakaan – ne eivät oikein osu.

Uskonto ja Jumala eivät kuitenkaan ole sama asia. Arkkipiispa Martti Simojoki ei aikoinaan syyttä suotta
kirjoittanut kirjaa Uskonto vai Jumala. Uskonto ei tee Jumalaa, joten ne kaksi voivat olla vaihtoehtoja.
Jumala on kuka on, opetti mikä tahansa uskonto hänestä mitä tahansa.

Kaikilla ihmisillä ei ole sama uskonto, vaikka kaikilla ihmisillä on sama Jumala. Minä uskon, että Jumala on
yksi ja kolmiyhteinen: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Luotan siihen, että Kristuksessa meille välittyy Jumalan
todellisuus ja hyvä tahto. Kristityllä on tällainen usko ja luottamus, muut uskonnot turvautuvat muuhun.

Olla kristitty merkitsee sitä, että on etuoikeutettu. Ei tee hyvää keskittyä siihen, että se merkitsisi minun
olevan oikeassa. Kristinusko ei ole paras tuote kilpailussa uskontojen markkinoilla. Sellaiseen kisaan ei
pidä ollenkaan lähteä.

Kristitty on Kristuksen seuraaja eikä voi olla ottamatta hänestä opikseen. Jeesukseen vetosi foinikialaisen
äidin ja roomalaisen sadanpäällikön usko ja luottamus. Hän muisteli lämpimästi
syyrialaista Naamania ja sarpatilaista leskeä. Hänen vertauksensa sankari on samarialainen eivätkä oman
uskonnon erityisosaajat.

Olla kristitty merkitsee etuoikeutta nähdä ja kuunnella läheltä, mitä Jumala meille ja meistä tahtoo. Olla
kristitty ei ole lupa omistella tai hallinnoida Jumala-nimistä kohdetta tai käsitettä. Kristitty on sitä vastoin
vastapäätä pyhää tai paremminkin Pyhää. Hän hurmaantuu ja kauhistuu Jumalasta, hän pelkää ja
rakastaa Jumalaa.

Mitä syvempi tämä Jumalan taju on, sitä arempi kristitty on itsensä suhteen ja sitä nöyrempi muiden suhteen.
Samoja jumalanluomia kun ollaan. Sama Jumala kun on kaikkien Isä.

Kristinusko ei ole paras tuote
kilpailussa uskontojen markkinoilla.