8.11.2018 Sanat Juhani Huttunen, kuva iStockphoto Oma hetki

Elävien Jumala

k-45-2018-15-Oma hetki

Jeesuksen ajan oppineen ylimystön joukossa oli niitä, joiden mielestä kuolema oli kaiken loppu.
Jeesus osoitti heille, että kuolema on vasta uuden alku. Jumalalle kaikki ovat eläviä, myös kuolleet.

Päivän evankeliumi

Jeesuksen luo tuli sitten muutamia saddukeuksia, niitä, jotka kieltävät ylösnousemuksen. He esittivät
hänelle kysymyksen: ”Opettaja, Mooses on säätänyt näin: ’Jos miehen veli kuolee ja tältä jää vaimo
mutta ei lasta, miehen tulee ottaa veljensä vaimo ja hankkia jälkeläinen veljelleen.’ Oli seitsemän veljestä.
Vanhin heistä otti vaimon ja kuoli lapsettomana. Silloin toinen otti hänet, sitten kolmas, ja vuorollaan kaikki
seitsemän. Kaikki he kuolivat jättämättä jälkeensä lapsia. Lopuksi nainenkin kuoli. Kenen vaimo tämä
nainen on oleva ylösnousemuksessa? Hänhän on ollut kaikkien seitsemän vaimona.”

Jeesus vastasi heille: ”Tässä maailmassa otetaan vaimo ja mennään vaimoksi. Mutta tulevassa maailmassa
ne, jotka on katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi, eivät enää mene naimisiin. He eivät enää voi kuolla, sillä
he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia. Ja sen, että kuolleet
nousevat ylös, on Mooseskin osoittanut kertomuksessa palavasta pensaasta. Hänhän sanoo, että Herra
on Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien.
Hänelle kaikki ovat eläviä.”

Jotkut lainopettajista sanoivat tähän: ”Hyvin vastasit, opettaja.” Silloin ei enää kenelläkään ollut rohkeutta
kysyä häneltä mitään. Luuk. 20: 27–40

Köyhän ainoa toivo

Keihin saddukeuksia voisi verrata? He olivat etelän eliittiä, suurkaupungin vilinässä viihtyvää vaurasta
herrasväkeä. Tavallisen kouluja käymättömän ihmisen yksinkertainen, taikauskon omainen usko
ylösnousemukseen oli eliitin korvissa lapsellista.

Jeesus oli rabbi pohjoisesta Galileasta. Hän oli uskollinen juutalainen, joka kulki köyhän kansan rinnalla.
Elitistiset saddukeukset eivät peittäneet halveksuntaansa yrittäessään kampittaa Jeesuksen älyllisesti.

Noista päivistä lähtien myös kristillisen kirkon piirissä köyhän kansan yksinkertainen, jopa fanaattinen usko
on ollut vastakkain kirkollisen yläluokan järkiperäisen uskon kanssa. Näin oli jo antiikissa, ja tämä oli
asetelma myös Martti Lutherin aikana.

Sama toistui valistuksessa 1700-luvulta lähtien. Silloin eliitti halusi Raamatun, josta kaikki ihmeet ja muu
hölynpöly oli siivottu pois. Jäljelle jäi pelkkä etiikka.

Minulle uskominen on vaikeaa. Mutta jos pitää valita, niin omituinen, järjenvastainen ja kummallinen usko
jaettuna tavallisen rahvaan parissa kiinnostaa enemmän kuin eliitin rationaalisuus.