8.11.2018 Sanat Heli Karhumäki Tervetuloa

Isiä, koiria ja huolenpitoa

heli karhumäki


Isänpäivää vietetään ensi sunnuntaina 11. marraskuuta. Sitä miettiessä muistelin lämmöllä, miten kotiimme
tuli kolmen pojan jälkeen vielä yksi huollettava.

Meille ei todellakaan ollut kaivattu koiraa. Oli hamstereita ja akvaariokaloja, mutta että koira – jatkuvaa
ruokkimista ja ulkoilua vaativa vaivalloinen, karvoja varisteleva otus. Ei kiitos!

Sitten näin sattumoisin erään tuttavani koiran, lystikkäitä temppuja tekevän, vilkkaan ja iloisen
portugalinpodengon. Nauroin äänvuotta een sen menoa katsellessani! Rotu oli harvinainen, ja pentuja
piti kuulemma jonottaa parikin vuotta. Omistaja tuli maininneeksi, että se on erittäin terve alkuperäisrotu.

Pari vuotta myöhemmin näin unen, jossa meille oli hankittu portugalinpodengo, ja herätessäni minulla oli
totaalinen koirakuume. Sattumalta kerroin siitä ystävälle, joka puolestaan tiesi, että juuri tuon tapaamani
koiran urospennulle Väinölle etsitään kotia. Innostus valtasi minut, ja sovin vaivihkaa omistajan kanssa,
että hän toisi Väinön tutustumiskäynnille.

Päivä läheni, ja odotin sopivaa hetkeä kertoakseni aikeestani miehelleni Tapiolle. Kun tämä sattumoisin
huokaisi televisiota katsellessaan, että ”onneksi meillä ei ole koiraa, mikä riesa se olisi”, oli aika kertoa.
Tapio ei ollut uskoa korviaan ja lähti epäuskoisena ja ärtyneenä nukkumaan hyvää yötä toivottamatta.
Niin Väinö tuli kylään, ja kun se juosta vilisti ja pomppi olohuoneessamme kuin tuulispää, Tapion suu meni
hymyyn. Hän lupasi harkita asiaa. Niinpä Väinö jäi meille. Koirat tunnistavat vaistollaan lauman todellisen
johtajan, ja niinpä tämä viisas Väinö hyppää aina ensin Tapion viereen sohvalle ja painautuu tiiviisti kylkeen.
Tapiota tämä isännän suosikkiasema kovasti huvittaa. Tapio myös huomaa nopeimmin Väinön tarpeet ja
hoksauttaa meitä muitakin. Ja hän on se, joka ani varhain joka aamu, sateessa ja paisteessa, vie iloisen
koiran lenkille.

Olimme onnekkaita, kun meille sattumalta valikoitunut rotu on niin terve. Seitsemän vuoden aikana on
käyty eläinlääkärillä vain kerran katkenneen kynnen takia. Tuntuu hurjalta, että monet koirat kärsivät
vakavista vaivoista ja sairauksista, jotka johtuvat rodun ylijalostamisesta. Tässä lehdessä kerromme
yhden surullisen tapauksen. Vuosisatojen ajan koiriin on jalostettu tiettyjä ulkonäköpiirteitä sekä sosiaalisia
ja toiminnallisia ominaisuuksia, mutta liian pitkälle vietyinä niistä on nyt tullut tappavia. On
hengitysvaikeuksia, luustovikoja, lihasheikkoutta, sydänsairauksia ja aivoperäisiä kipuja, joiden vuoksi koiria
joudutaan lopettamaan.

Jumalan sana velvoittaa meitä pitämään huolta luomakunnasta. Rakkaus eläimiin edellyttää myös tuskaa
tuottavan jalostuksen lopettamista. Suomen Kennelliitto ja monet rotujärjestöt pyrkivät vähentämään ongelmia. Eläinsuojelujärjestöt vaativat järeämpiäkin toimia, jopa joidenkin rotujen kieltämistä. Kannatan
täydestä sydämestäni niin rajuja toimia kuin on tarpeen.

Hyvää isänpäivää niin ihmislasten kuin lemmikkienkin huoltajille!

heli .karhumaki@sana.fi

P.S. Koirat ja ihmiset tarvitsevat...


koirat tarvitsevat