15.11.2018 Sanat Heli Karhumäki Kuvat Jani Laukkanen

Sana sytytti mainosmiehen

k-46-2018-12-Markku_Rönkkö_3
Markku Rönkkö on kirjailija, joka harrastaa työnsä vastapainoksi mainossuunnittelua.

Oli lokakuinen yö, kun huomasin jääneeni miettimään yhtä maineikkaan mainosmiehen Markku Rönkön lausetta. Se rohkaisi lähettämään hänelle tekstiviestin. Siitä alkoi ketjureaktio, joka toi kymmenet ammattilaiset yhteen tekemään Sana-lehdelle huipputason mainosfilmin.


Tuulikone pörähtää käyntiin Kadriorgin puistossa Tallinnassa ja nostattaa ilmaan kevyen pölypilven. Erikoistehostemies on tyytyväinen. Toimii!


Puistokäytävän kahden puolen on levittäytynyt parinkymmenen hengen tuotantoryhmä, jossa kaikki tietävät tarkoin tehtävänsä tekniikan, tarpeiston, valaistuksen, muonituksen ja kuljetuksen hoitajina.

Kuvauskalustoa on tuotu ani varhain paikalle kaksi kuorma-autollista. Maassa risteilevät sähkökaapelit ulottavat lonkeronsa kameroihin, näyttöihin ja valaisimiin.

Stylisti kohentaa pumpulitupolla iäkkään rouvan lähes huomaamatonta meikkiä. Pieni valkoinen koira loikoo viltillä emäntänsä kanssa.

On suloisen lämmin, puolipilvinen elokuun päivä.

Tanskalainen elokuvaohjaaja Jonas Arnby tarkastelee näyttöruudulta jo otetun kuvamateriaalin laatua ja kommentoi sitä elokuvaaja Kjell Lagerroosille. Tämä nyökkää ja antaa ohjeita kamera-assistentille. Nainen tekee pyydetyt säädöt kameraan, nostaa painavan kameran hennolle olalleen ja kantaa sen Lagerroosin jäljessä paikalle, jossa seuraava otos kuvataan.

Karun näköinen miesnäyttelijä asettuu tuulikoneen eteen ja assistentti valmistautuu heittämään Sana-lehden hänen kasvoilleen. Lehdestä on poistettu muutama sivu, jotta se lennähtää kevyemmin.

Assistentti nostaa kameran Lagerroosin olalle. Silence! Camera… Action!

Lehti lennähtää kasvoille, mies nyppää sen käteensä, katsoo sitä hetken ja heittää pois. Sama uudelleen. Ja uudelleen. Viidenkymmenen lehden nippu hupenee ennen kuin Lagerroos on tyytyväinen.

Kuvausalueen ulkopuolella toimintaa seuraavat Otto Tuotanto -yhtiön tuottaja Ari Laitinen ja käsikirjoittaja Markku Rönkkö. Heidän tekemiensä tuhansien mainosfilmien joukossa tätä voi luonnehtia ”pienimuotoiseksi suurtuotannoksi”. Se tarkoittaa kohtuullisin resurssein, mutta tinkimättömän laadukkaasti tehtävää teosta. Filmi on tuotantonimeltään The Beetle, Koppakuoriainen.

Miten tähän hetkeen on päädytty?

IHMISYYDEN YTIMESSÄ

Öinen tekstiviesti sai sysäyksensä, kun luin kirjailija Markku Rönkön haastattelun Kotiliedestä. Takana on Suomen mainoshistorian menestyksekkäin mainossuunnittelijan ura, ja hänen käsialaansa ovat monet klassikkomainokset ja lentäviksi lauseiksi jääneet mainossloganit, kuten DNA:n ”Elämä on”. Saavutettuaan Suomen mainosalan kuninkuuspalkinnon Kultahuipun 18 kertaa, kansainvälisesti arvostetun Cannesin Leijonan sekä lähes 400 muuta palkintoa ja huomionosoitusta hän jätti mainostoimistot ja alkoi kirjoittaa romaaneja. Toisinaan kirjailija tekee vielä valikoituja mainosprojekteja, joskus jopa palkkiotta.

Haastattelussa minua sykäytti hänen mainosfilosofiaansa kuvaava lause: ”Markku antoi piut paut kohderyhmäajattelulle ja etsi koskettavuutta ihmisyyden ytimestä.” Ihmisyyden ytimestä. Niin kuin Sana, jonka kantavana viestinä on ihmisyys ja Jumalan läsnäolo ihmisen rosoisessa elämässä.

Sana kamppailee digitalisaation murroksessa niin kuin muukin painettu lehdistö. Uskolliset lukijat eivät jätä lehteään ennen kuin saavat taivaskutsun, mutta viime vuosina niin suuri joukko lukijoista on tuon kutsun saanut, että on täysi työ paikata menetys uusilla lukijoilla. Markkinointivoimaa ja ideoita tarvittaisiin kovenevassa kilpailussa lisää.

Niinpä laitoin Rönkölle viestin, joka alkoi: ”Hei Markku, et tunne minua enkä minä sinua, mutta otan yhteyttä luettuani tänään haastattelusi Kotiliedestä. Olen kristillisen Sana- lehden päätoimittaja ja tarvitsisin näkemyksellistä apua lehden uudistusvaiheen mainostukseen...”

Luin riemastuneena vastauksen, joka tuli saman tien: ”Olen aina valmis kaikkeen, mikä edistää ihmisyyttä. Ryhdyn hankkeisiin, joita pidän tähdellisinä ja kiinnostavina, jos ne eivät häiritse sitä, mikä on työn alla. Tietenkin mukana! Tavataan.”

PYÖRÄT PYÖRIMÄÄN

Rönkkö tutustui Sanaan ja arvioi, että lehdellä olisi potentiaalia merkittävään levikin kasvuun. Tutkitusti vaikuttavin mainosväline on mainoselokuva. Olisiko Sanalla halua ja varaa sellaiseen?

Halua oli, markkinointivaroja vain vähän. Pienellä budjetilla ei kesää tee. Ammattimainen mainosfilmituotanto nielaisee helposti 100 000 euroa. Rönkkö oli kuitenkin saanut asian sydämelleen. Hän alkoi miettiä käsikirjoitusta ja otti kontakteja.

– Joskus käy niin onnekkaasti, että hyvä alkaa kutsua lisää hyvää. Tyhjänpäiväisiin duuneihin ei kukaan halua, mutta ihmiset innostuvat, kun näkevät, että on hyviä tyyppejä mukana ja suuri mahdollisuus onnistua.

Pian Rönköllä oli kerrottavanaan uutinen. Hankkeeseen lähtisi mukaan huipputekijöitä, jos Sanalla olisi varaa edes vähäisiin kuluihin. Osa tekijöistä lähtisi mukaan maksutta, osa erittäin pienillä palkkioilla. Sana maksaisi vain murto-osan kuluista. Kiinnostaisiko?

Se oli tarjous, josta ei voinut kieltäytyä. Kun päätös oli tehty, Rönkkö pani pyörät pyörimään.

Avainhenkilö oli Rönkön pitkäaikainen yhteistyökumppani Ari Laitinen. Miksi hän lähti mukaan, palkkiotta?

– Kaksi syytä, Laitinen sanoo.

– Suomessa on nyt niin paljon pahoinvointia, että mielelläni edistän jotakin hyvää. Pyyntöjä hyväntekeväisyyshankkeisiin tulee kymmeniä vuodessa, mutta mahdollisuus on vain pariin kolmeen. Sana- projektiin lähdin Rönkön takia. Jopa hänen pienen budjetin ideoissaan on sellainen laatu ja sisältö, että mukaan voi saada huippuohjaajan, ja se taas voi auttaa löytämään huippukuvaajan.

KUORIAINEN ARMON ASIALLA

k-46-2018-12-Koppista_kuvataan_2
Pienellä koppakuoriaisella on suuri rooli. Kuusi yksilöä on saanut ruokaa, lämpöä ja happea pikku terraariossaan viikon ajan. Haavimies varmisti, ettei yksikään karkaa kesken kuvauksen.

Toivottu ketjureaktio syntyi.

– Tämä filmi syntyi onnellisten tähtien alla, iloitsee Laitinen. Ohjaajaksi lähti minimipalkkiolla Cannesin Leijonalla palkittu tanskalainen Jonas Arnby. Kuvaajaksi lupautui pikkusummalla Kjell Lagerroos, Suomessa ja Ruotsissa vuoden parhaana palkittu elokuvaaja.

Lagerroosin paneutumista kuvaa, että hän valitsi kuvaukseen harvinaisen erikoislinssisarjan, jonka vuokra kalustofirmasta olisi tuhansia euroja. Laitinen puhui senkin Sanalle maksutta, samoin filmin jälkityöt eli on-line- masteroinnin, leikkauksen, värimäärittelyn, musiikin ja tekstityksen.

Suuri haaste oli löytää hankkeeseen palkkiotta suostuva tuotantoryhmä. Laitinen onnistui tässäkin. Hän puhui mukaan virolaisen filmiyhtiön, jota Otto Tuotanto on työllistänyt vuosia merkittävillä summilla.

Yhtiön 20-henkinen ryhmä teki suuret valmistelut Tallinnassa: varasi ja testasi kuvauspaikat, hankki luvat, järjesti tekniikan, muonitukset ja työntekijät.

Markku Rönkön laatima käsikirjoitus oli toteuttavissa pienin resurssein. Pääosassa on karski nuorimies ja koppakuoriainen. Filmin on vain 45 sekunnin mittainen, mutta siihen mahtuu olennainen käänne, ihmisen sisäinen muutos, armon välähdys.

– Testasimme pääosaan viitisenkymmentä miestä, ja löysimme tyypin, jonka olemus ja liikkumisen tapa olivat täydelliset, Laitinen kertoo.

Herkintä valmistelua vaati filmin pikkuruinen sankari, koppakuoriainen. Tallinnan eläintarha lainasi tarkoitukseen kuusi otusta, joita tuotantoyhtiö hoiti ja ruokki pienissä rasioissa viikon ajan ennen kuvauspäivää.

”KAIPAAN YHTEISIÄ ONNISTUMISIA”

Nyt mainosfilmi on valmis. Mainoksen lähtölaukaus elokuvateattereissa on 26. marraskuuta ja samalla alkaa sen vyörytys sosiaalisessa mediassa. Sen toivotaan tavoittavan ja koskettavan aivan uusia ihmisiä, ja tuomaan heitä Sanan lukijayhteisöön.

Miksi mainoskonkari halusi antaa osaamisensa kristillisen lehden käyttöön?

– Siksi, että pyysit, Rönkkö sanoo hymyillen.

Oli toki muutakin.

– Mainostyön parhaita asioita olivat porukalla saadut onnistumisen kokemukset. Niitä jäin kaipaamaan. On mukavaa tehdä toisinaan vielä jokin mainosprojekti vastapainoksi yksinäiselle romaanin kirjoittamiselle. Ne täydentävät toisiaan hyvin.

Lehden kristillisyys ei aiheuttanut epäröintiä, päinvastoin.

– Asia on hyvä ja tärkeä. Olen kristitty, ja Jumalan olemassaolo on minulle aivan luontevasti arjessa oleva asia. Uskon asioihin, jotka ovat järjellä todistamattomia. Rukoilen joka ilta. Haluan olla mukana hankkeissa, jotka tuottavat hyvää.

SYYLLISTÄMINEN EI TUE MUUTOSTA

Rönkkö kokee Sana-lehden mainonnan osana yhteiskunnallista viestintää, jossa hän on toteuttanut monia palkittuja kampanjoita. Päämääränä on ollut muun muassa parantaa lasten ja perheiden hyvinvointia ja torjua perheväkivaltaa.

– Meidän biologiassamme on mahdollisuudet ja ominaisuudet hyvään ja pahaan. Se, miten niitä toteutamme, on seurausta perimästämme, kasvatuksestamme ja ympäristön vaikutuksesta. En usko yhteiskunnallisessa viestinnässä syyllistämiseen enkä kauhisteluun, vaan ihmisessä olevaan hyvään, jonka voi houkutella esiin. Haluan saada ihmiset ajattelemaan. Mieluummin etsin yhteisiä asioita, jotka koskettavat niin, että ihmiset kokevat tarpeen tehdä jotakin tai muuttua.

Näihin päämääriin yhtyy myös Ari Laitinen.

– Tällaisen hankkeen voin kristittynä tuntea omakseni. Haluan tukea Suomen kristillistä elämänmuotoa tässä ajassa, kun monet vieraantuvat kirkosta ja eroavat siitä ihmeen löysin perustein, vaikkapa vain välttääkseen kirkollisveron.

Vaikka monet näinä aikoina eroavat kirkosta, hengellinen etsintä on tutkimusten mukaan nousussa. Tämä ilmiö on läsnä myös Markku Rönkön seuraavassa romaanissa Ilmalinna, joka ilmestyy ensi helmikuussa. Sen teemojen yhtenä juonteena kulkee ihmisen pyrkimys löytää jotakin rahaa ja menestystä suurempaa.

Etsijän paikalla tarinassa on vanha, kuolemaa tekevä mies, joka miettii: ”Kunpa näkisin näkyvän taakse. Kunpa ymmärtäisin jotakin isoa. Kunpa voisin uskoa todistamattomaan.”


k-46-2018-14-koppis-kuvaamista-tästä-tiukka-rajaus_2
Koppis-filmin kuvaajana alansa kärkinimi Kjell Lagerroos.

k-46-2018-14-koppis-kojhta-lehti-lentää_2
Kohta tuulikone pörähtää ja Sana-lehti lentää. Näyttelijänä 28-vuotias virolainen Einar Kuusk.

k-46-2018-14-Arnby-tuliko-sitä-mitä-piti_2
Elokuvaohjaaja Jonas Arnby tutkii monitorista, miten edellinen otos on onnistunut.

k-46-2018-koppis-Jonas-Arnby_2
Cannesissa palkittu tanskalaisohjaaja Jonas Arnby kiinnostui suomalaisen kristillisen lehden mainoshankkeesta.

k-46-2018-14-koppis-ari-laitinen-voi-rajata-tiukasti_2
Ari Laitinen järjesti tuotantoon tekijät talkoopohjalta.

k-46-2018-14-Koppis-Kiitosten-aika_2
On kiitosten aika. Heli Karhumäki ja Terhi Rajala olivat Sanan edustajina seuraamassa kuvauksia ja kiittivät pienin muistolahjoin yli kahdenkymmenen hengen suomalaisvirolaista talkoojoukkoa.