29.11.2018 Heli Karhumäki Tervetuloa

Kaksi epäilevää Tuomasta

48_Kaksi epäilevää Tuomasta


Kolumnisti Tuomas Enbuske iski Iltalehden kolumnissaan (16.11.2018) seurakuntavaalin alla sanaisen sorkkarautansa kirkon oven rakoon ja karjahti niin että kajahti. Kirjoitus oli hänen tyylinsä mukaisesti hulvattomilla kielikuvilla maustettu röyhkeä ilottelu.

Kun pakinasta poistetaan vitsikäs kuorrutus, sen sanoma on karkeasti tämä: evankelis-luterilainen kirkko ei nykyisin anna vastauksia isoihin kysymyksiin, vaan ”kaikenlaisiin maallisiin asioihin, pakolaisiin, homoihin, heteroihin ja Flow-festivaaleihin”. Sellainen ei hänen mielestään kiinnosta ketään, ja kirkon pitäisikin saarnata taivaasta ja helvetistä.

Enbuskea ärsytti seurakuntavaalin vaalikone, joka kysyi häneltä, onko kristinusko ainoa tie Jumalan luo. ”Mistä minä sen tiedän? Kertokaa te.” Hän haluaa kirkolta pysyvyyttä ja mystisyyttä, ei ailahtelua ja arkisuutta. Kirkon pitäisi kertoa, että Kristus kuoli ristillä meidän syntiemme tähden. Kirkon pitäisi olla paikka, jossa pyydetään anteeksi, kun on töpeksitty.

Enbuske valpasti monet kirkon kellokkaat. Osa harmistui, mutta moni sen sijaan kiitteli suorasta puheesta, koska toivoisi monitouhuisen kirkon keskittyvän evankeliumin julistamiseen.

En tiedä, mitä Enbuske todella tuntee ja tarvitsee. Hän erosi kirkosta parikymppisenä ja sanoo olevansa ateisti. Mutta entä jos päätänkin kuulla tuon purskautuksen satiirin valepukuun puettuna henkilökohtaisena vaatimuksena? Mitä hän silloin oikeastaan sanoo?

Että hän on herätyksen tilassa oleva ihminen, jonka sisällä Jumalan kaipuu velloo nyt voimalla. Että ihmisen on vaikeaa uskoa Jumalaan, varsinkin jos kirkko julistaa epäselvästi. Että kirkon maailmanparannus ei kiinnosta, jos se ei ensin puhu ihmisen suhteesta Jumalaan. Että hän tarvitsee Jeesusta nyt kipeästi syntiensä sovittajaksi.

Tuomas, tuo Epäilevä, tykitti sanoja monen etsijän puolesta. Kuulemmeko? Vastaammeko?

Kyllä, Jumala on ihme ja Jeesus kuoli ristillä meidän syntiemme tähden. Sitä on ihmeellinen armon evankeliumi, joka ei muutu. Mutta ihana pyhän ja arjen liitto syntyy, kun armo vapauttaa meitä syyllisyydestä ja katkeruudesta. Se vapauttaa voimamme, jotta jaksamme ja tahdomme varjella luomakuntaa ja rakastaa lähimmäistä. Siksi me muistamme myös pakolaisia, vähemmistöjä ja muita ahtaalla olevia.

”Vahvista ääni toisen maailman”, kirjoitti natsien hirmuvallan uhrina kuollut vastarintaliikkeen pappi Dietrich Bonhoeffer. Toisen maailman ääni on hiljainen. Sitä Enbuske ei tule löytämään kirkon uutisotsikoista ja someriitelystä. Sen kuulee kristittyjen joukossa, sillä kirkko on Kristuksen läsnäoloa maailmassa.

Tässä lehdessä tarinansa kertoo toinen epäilevä Tuomas, filosofi Nevanlinna. Hän kertoo olleensa ylimielinen ateistiliberaali, kunnes päätti ”sekaan heittäytymällä” antaa kristinuskolle mahdollisuuden näyttää, mistä siinä voisi olla kysymys. Hän liittyi kirkkoon.

Myös Tuomas Enbuske on tervetullut palaamaan kasteensa lupauksiin, Jeesuksen seuraajaksi. Mitäs jos me Sanan kymmenet tuhannet lukijat nyt rukoilisimme, että hän tuntisi kutsun ja vastaisi kyllä?


heli .karhumaki@sana.fi

P.S. Pyydämme rukoillen myös...

48 Tervetuloa