29.11.2018 Sanat ja kuva Eeva Vainio Todistajien ketju

Minua on kasvatettu vaikeuksilla

k-48-2018-todistaja-Kalevi Flyktman_4

Tätä sarjaa on julkaistu Sanassa keskeytyksettä vuodesta 1945.

Kalevi Flyktman näkee eläneensä rikkaan elämän. Hengellinen rikkaus alkoi jo lapsuudenkodissa, jossa pidettiin kinkereitä ja veisattiin virsiä. Isä oli liikemies, mutta sen ohessa myös suntio. Kirkossa käytiin koko perheen voimin, ja Kalevi oli se, joka lauloi niin kirkossa kuin kinkereilläkin.


– Mielivirteni oli Soi kunniaksi Luojan. Nykyisinkin virren sanat välittävät minulle kiitollisuutta kaikesta, mitä olen elämältä saanut.

60-luvulla Kalevi opiskeli Tampereen yliopistossa. Sosiaalisesta toiminnasta tuli tuolloin hänen juttunsa, ja työurakin muotoutui sen mukaan. Töitä on riittänyt Kelassa ja ammattiyhdistyksessä toimimisesta mainostoimiston ja lehden omistajuuteen. Nämä vain muun muassa.

– Usko on ollut minulle elämän kantava voima. Erityinen kiitoksenaihe on ollut, kun jotakin myönteistä on tapahtunut. Vaikeuksiin on aina löytynyt ratkaisu.

Elämässä on ollut koviakin paikkoja. Kalevi on ottanut ne vastaan Jumalan lahjoina, joiden avulla hänessä on tapahtunut kasvua.

– Minua on kasvatettu luopumaan ylpeydestäni ja tyytymään vähempään kuin mitä yleensä tavoitellaan.

Laukaassa asuva Kalevi käy mielellään messussa, vieläpä eri paikkakuntien kirkoissa. Ehtoollisella hän pyytää ja saa synnit anteeksi, kohtaa Kristuksen ja saa voimaa.

– Nykyisin myös luonto on minulle tärkeä. Luonnonsuojelu on osa uskoani – siihenhän Raamattukin meitä velvoittaa.

Kalevista näyttää huolestuttavasti siltä, että uskon merkitys on nykyihmiseltä kateissa. Ei nähdä, että usko Jumalaan antaa elämälle turvan ja tarkoituksen ja vastaa näin ihmisen sisään rakennettuihin tarpeisiin.

Hän arvelee, että ihmisiä vieraannuttaa ajattelu, että ihmisen ja Jumalan välille tarvitaan jokin organisaatio ja välittäjä.

– Itse en tarvitse välittäjiä. Minulle riittää, että minulla on suora yhteys Jumalaan ja että voin rukoilla.