29.11.2018 Sanat Ilkka Koivisto Kolumni

Supervoima pahuutta vastaan

Kolumni Ilkka Koivisto säädetty
Kirjoittaja on Suomen Lähetysseuran tiedottaja Kaakkois-Aasiassa.

Tänään on kulunut yksi vuosi siitä, kun muutin puolisoni kanssa töihin Kaakkois-Aasiaan, asuinmaanamme Thaimaa. Elämä täällä on hyvää ja turvallista – ainakin niin kauan kuin viisumi ja työlupa ovat kunnossa, ei kritisoi julkisesti hallitusta eikä muutenkaan hölmöile.

Mutta alueen lähihistoria on kaikkea muuta kuin hyvä ja turvallinen. Kuukausi sitten kävin Kambodžassa tutustumassa kansanmurhamuseoon. Paikka, joka ennen oli koulu, muutettiin vuonna 1975 kuulustelu- ja kidutuskeskukseksi. Entinen opettaja Kang Kek Leu vaihtoi karttakeppinsä pihteihin ja muutti radikaalisti kuulustelutekniikkaansa. Vain seitsemän ihmistä 15 000:stä läpäisi kuulustelun.

Muistan vuoden 1975 siitä, että silloin pidettiin Helsingissä ETYK-huippukokous. Sen piti olla uuden aikakauden alku. Mutta näin ei ollut niille noin 2 miljoonalle kambodžalaiselle, joille Pol Potin kommunistinen utopia merkitsi kuolemaa.

Myöskään Vietnamin ja Laosin lähihistoria ei ole seesteinen. 1970-luvun lopulla näistä maista lähti veneillä vainoja pakoon satojatuhansia kansalaisia. Osa heistä pääsi – kiitos Herralle – Suomeen. Tänään uutisissa on Myanmar. Sieltä, vain muutaman sadan kilometrin päässä kodistamme, on paennut lähes miljoona rohingya-vähemmistöön kuuluvaa ihmistä. Myös kristittyjä on alettu vainota.

Myös täällä Thaimaassa on niitä, jotka joutuvat pelkäämään. Täällä arvioidaan olevan noin miljoona rekisteröimätöntä siirtotyöläistä tai pakolaista. Toisin kuin esimerkiksi Suomessa, Thaimaassa turvapaikanhakija on aina ”laiton turvapaikanhakija”. Hänet voidaan pidättää missä ja milloin tahansa ja teljetä karkotuskeskukseen vuosiksi.

Mitä tulisi ajatella ja miten tulisi elää tässä pelon ja pahuuden maailmassa? Auttaisiko, jos ostaisin hyvän kirjan? Verkkokirjakauppa Amazonissa on myynnissä yli 30 000 kirjaa, jotka käsittelevät positiivista ajattelua. Paavalikin kehotti filippiläisiä ajattelemaan positiivisesti – kaikkea sitä, mikä vain on ”rakastettavaa ja hyvältä kuuluvaa”. Olisiko myönteinen ajattelu ratkaisu?

Vaikka Paavali oli suuri ajattelija ja oppinut teologi, hän oli kuitenkin ennen kaikkea toiminnan mies. Hän kyllä kehotti  ajattelemaan hyviä ajatuksia, mutta myös toimimaan paremman maailman puolesta. Uurastamaan muttei murehtimaan.

Eikä Paavali sitä paitsi yrittänyt muuttaa koko maailmaa kerralla. Hänen mielessään olivat yleensä yksittäiset apua tarvitsevat ihmiset: Foibe, Euodia, Syntyke ja monet muut eri seurakunnista. Paavali kehotti auttamaan ja muistamaan heitä, niin kuin myös häntä itseään: ”Teitte hyvin, kun otitte osaa minun ahdinkooni.”

Tämänkin päivän kärsimyksellä on nimi. Se voi olla miljoona tai tuhat, se voi olla Afrikka tai Aasia, se voi olla kansakunta, ihmiskunta tai jopa luomakunta. Se voi olla kansanmurha. Mutta niin kuin Paavalille, kärsimyksellä on aina myös ihmisen nimi. Auttamalla tätä yhtä ihmistä saatan lopulta vaikuttaa kokonaisen kansan kohtaloon. Myös tällaisia kertomuksia mahtuu maailmaan.

Maailman supervoima ei ole pahuus. Maailman supervoima on yksi, yhdelle ihmiselle ja usein salassa tehty hyvä teko. Tällaiset teot ovat vastaus rukoukseen:”Tulkoon sinun valtakuntasi.” Tämä valtakunta kasvaa täyteen mittaansa hitaasti ja näkymättömissä, mutta jonakin päivänä se on valmis. Silloin ei enää järjestetä opastettuja kierroksia kansanmurhamuseoissa.