5.12.2018 Heli Karhumäki Tervetuloa

Pyhä ja paha itsenäisyys

heli karhumäki


Sana ”itsenäinen” on Suomen valtiollisen kehityksen ja sotahistorian vuoksi niin arvokkaaksi pyhittynyt,
että käsite on leimaantunut hyväksi ominaisuudeksi melkein missä tahansa yhteydessä. Kuulostaa reippaalta,
että lapsi on itsenäinen. Kuulostaa arvostettavalta, että vanhus elää itsenäisesti. Kuulostaa jämäkältä, jos
ihminen tekee itsenäisiä päätöksiä. Helposti syntyy harha, että itsenäisen vastakohta olisi aina epäitsenäinen,
ja se taas kalskahtaa ikävältä – samalta kuin heikko, päättämätön tai riippuvainen.

Aivan hiljattain on Suomessa havahduttu siihen, miten vahingollista on itsenäisyyden liiallinen ihannointi.
Monet heikkokuntoiset ja muistisairaat vanhukset toivoisivat yhteisöllistä palveluasumista, mutta monen
kunnan pyrkimys on tukea ”itsenäistä asumista” vaikka väkisin. Turun yliopiston yleislääketieteen
emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä totesi MTV:n uutisten haastattelussa (28.11.2018), että vanhusten
kotona asumisen yliampuva ihannointi pitäisi lopettaa. Kriisissä olevan kotihoidon vuoksi kodeissaan asuu liikuntakyvyttömiä ja yksinäisyydestä kohtuuttomasti kärsiviä vanhuksia. Se on pahaa itsenäisyyttä.

Myös nuorten itsenäisyys on monissa tapauksissa epärealistinen oletus. Helsingin yliopiston tutkimuksen
mukaan oppimistulokset ovat Suomessa kärsineet, kun pedagogiikassa on siirrytty ilmiöoppimiseen. Siinä
oppilas perehtyy aiheeseen itse ja asettaa itselleen oppimistavoitteetkin. Psykologian professori emerita
Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan tällainen vaatii oppilailta sellaista itseohjautuvuutta, omatoimisuutta ja
vastuunottoa, johon läheskään kaikki peruskoululaiset eivät ikänsä puolesta ole valmiita (HS 18.11.2018).

Myös ammattikouluissa osaamistaso on alkanut kärsiä, kun koulutusleikkaukset ovat vähentäneet normaalia
opettajan johtamaa luokkaopetusta. Kun omatoimiseen opiskeluun ei ole vielä kypsyyttä, moni oppilas
putoaa kelkasta. Liian varhain pakotettu itsenäisyys synnyttää pudokkuutta, syrjäytymistä, yksinäisyyttä ja
irrallisuutta.

Suomen kansan kulttuurinen itsetunto kehittyi vähitellen osana Ruotsia ja Venäjää. Itsenäisyysaate ei
rajoittunut vain suomea puhuviin, vaan sitä tukivat myös ruotsinkielinen sivistyneistö ja juuriltaan
keskieurooppalaiset emigranttisuvut. Kun emämaa Venäjä ajautui vallankumoukseen, Suomen senaatti
näki tilaisuutensa tulleen ja julistautui itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917. Irrottautumisen mahdollisti salassa
käynnistetty sotilaallinen valmistautuminen. Murrosvaihe suisti Suomen sisällissotaan, mutta vapaus
saavutettiin.

Terveeseen itsenäisyyteen kuuluu mahdollisuus ja halukkuus solmia yhteyksiä. Siksi itsenäinen Suomi
on parhaimmillaan kansainvälisesti verkottunut ja sisäisesti yhteisöllinen. Suomi ei pärjää yksin. Yksikään
Suomessa asuva ei pärjää yksin. Tästä terveestä riippuvuudesta toisiin muistuttaa Suomen lipun risti.
Se on Jeesuksen Kristuksen risti, jonka sanoma on: Jumala ei jätä ketään yksin emmekä me saa jättää
lähimmäisiämme yksin. Tästä rististä kiittäen voimme toivottaa toisillemme täydestä sydämestä hyvää
itsenäisyyspäivää.

heli .karhumaki@sana.fi

P.S. Näin perinteisesti me suomalaiset vietämme itsenäisyyspäivää

itsenäisyyspäivä