7.11.2013Teksti Janne VillaKuva Istockphoto

Hyvä kuolema Elämän talossa

k-45-2013-14-siekkarit Kuolema Saattohoito.jpg
Saattohoitokodin potilaan kuolemanpelkoa voidaan lievittää puhumalla asioista  avoimesti.


Marraskuu on kuoleman kuukausi. Suomen kielessä ja vanhoissa kansanuskomuksissa ”marras” viittaa kuolemaan liittyviin asioihin, kuten kuolleiden sieluihin.

Tampereella juuri vietetyt ja Lappeenrannassa 19. marraskuuta järjestettävät Pikkukirkkopäivät valitsi pimeintä syksyä, teemaan sopivasti, piristävän keskustelunaiheen: saattohoidon. Se on ensi vuoden Yhteisvastuukeräyksen kohde.

Tampereella puhujana oli johtaja Tiina Surakka Pirkanmaan hoitokodista. Ken sen kodin ovesta käy, saa kaiken toivon heittää? Sata prosenttia parantumattomasti sairaista potilaista eli noin 5 000 sielua on siirtynyt sitten vuoden 1988 tuonilmaisiin Pohjoismaiden ensimmäisen saattohoitokodin kautta.

Talo ei ole kuitenkaan kolkko kuoleman puutarha, sillä se on täynnä myös iloa ja huumoria, inhimillistä lämpöä ja myötätuntoa. Surakka tähdentää, että jokaisen ihmisen ainutlaatuinen arvokkuus otetaan huomioon.

Monet ajattelevat, että kyseessä on kauhea kuoleman talo. Vierailijat kokevat kuitenkin usein, että se onkin elämän talo. Hoitokodissa ei keskitytä vain kuolemaan, vaan elämä on läsnä viimeiseen hengenvetoon – ja kuolema on luonnollisena osana elämää.

Kipua ei lievitetä vain lääkkeillä

Hospice-saattohoitoideologia syntyi kristilliseltä pohjalta. 1960-luvulta lähtien kuolevien hoidosta eivät enää vastanneet nunnat ja kirkon väki, vaan yhteen kasattiin lääketieteen ja sosiaalipuolen osaaminen.

Hospice-ideologiassa painotetaan ihmisen kokonaisvaltaista hoitamista ja kohtaamista. Kukaan ei joudu kohtaamaan kuoleman majesteettia yksin, ellei hän sitä itse halua.

Tieto elämän loppumisesta voi saada ihmisen tuntemaan itsensä mielettömän yksinäiseksi, mutta kenenkään ei tule kokea ulkopuolisuutta tai hylätyksi tulemista, Tiina Surakka korostaa.

Kuolemaan liittyvää kärsimystä ei lievitetä vain kipulääkkeillä. Kipu ei ole läheskään aina fyysistä laatua, vaan se liittyy myös elämästä luopumiseen. Ahdistuksen, levottomuuden ja pelon kohtaamisen kannalta tärkeää on se, että ihmisen lähellä on toinen ihminen.

Lähdön läheisyys aktivoi uskoa

Pirkanmaan hoitokodin palkkalistoilla on pappi, joka käy tervehtimässä kaikkia potilaita ja keskustelee halukkaiden kanssa. Myös osa henkilökunnasta hallitsee hengellisistä kysymyksistä keskustelun.

Pirkanmaalla lähdetään siitä, että jokainen ihminen on spirituaalinen. Kaikkien hengellisyys ei kuitenkaan kanavoidu uskonnon kautta. Monelle kuolevalle tulee yhtä kaikki tarve keskustella hengellisistä kysymyksistä papin tai maallikon kanssa.

1970-luvun radikaalivuosinaan ”ateismillaan rehvastellut”, mutta kirkon jäsenenä pysynyt kansanmusiikin professori Heikki Laitinen kuvaa kuoleville usein tyypillistä sieluntolaa (HS 2.11.):

”Kuoleman kauhut ovat maailman kauhuista suurimmat. Todennäköisesti mulle tulee tämä (kristillinen) perintö turvaksi silloin. Voin ajatella, että ehkä se taivas on sittenkin olemassa.”

Varsin hyvä uutinen viimeisen veräjän lähestyessä on se kristinuskon välittämä: kuoleman vallat on voitettu.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä