3.3.2016Teksti Arja-Leena PaavolaKuva Istockphoto

Katso minua!

k-09-2016-10-Elämäntaidon kuva@Istockphoto

Älypuhelinten käyttö on vaikuttanut yhdessäolon muotoihin monissa perheissä. Vuorovaikutusta opettelevan lapsen kannalta vanhempien jatkuva kännykän tuijottelu voi olla haitallista.

Yhä useammin lapsi joutuu kilpailemaan vanhempansa huomiosta älypuhelimen ruudun kanssa. Tuttu näky leikkipuistossa on äiti tai isä, joka olettaa lapsensa viihtyvän itsekseen sillä aikaa, kun aikuinen on kännykällä tai tabletilla.

Jotkut vanhemmat saattavat olla niin kiinni laitteissaan, että kaupan kassajonossa päivitetään statusta ja lastenvaunuja päiväkotiin työnnettäessä tarkistetaan tuoreimmat uutiset. Esimerkiksi tällaiset arjen tyhjät hetket olisivat kuitenkin mainioita tilaisuuksia jutteluun lapsen kanssa.

Älypuhelin avaa eräänlaisen pakoreitin pois yhteisestä toiminnasta ja haitallisimmillaan saattaa heikentää vuorovaikutusta vanhemman ja lapsen välillä. Varhaislapsuuden kokemukset vaikuttavat ihmisen hyvinvointiin monin tavoin vielä aikuisena.

– Vuorovaikutuksessa pienen lapsen kannalta on tärkeää erityisesti oikea-aikaisuus. Jos lapsi tekee aloitteen, siihen pitäisi reagoida. Mikäli lapsen aloitteisiin jätetään toistuvasti vastaamatta, voi lapselle muodostua tunne, että hänellä ei ole merkitystä, yliopistonlehtori Sanna Raudaskoski Tampereen yliopistosta sanoo.

Raudaskoski oli mukana laatimassa hiljattain julkaistua tutkimusta, jossa todettiin älypuhelinten käytön muuttavan lasten ja vanhempien välistä vuorovaikutusta. Vaikka lapsi pyrkii vuorovaikutukseen, saattaa laitteessa kiinni olevan vanhemman vastaus viipyä tai jäädä epäselväksi. Tällaisella voi olla kauaskantoiset seuraukset etenkin pienen vauvan kannalta.

– Aiemmin on puhuttu media-ajasta, mutta mielestäni kannattaisi pikemminkin miettiä, millaisissa tilanteissa laitteita käytetään ja kuinka paljon se häiritsee yhdessäoloa. Olisi hyvä myös pohtia, kuinka usein lapsen pyynnöt yhteiseen puuhaan jäävät toteuttamatta ja ovatko kännykän kanssa tehtävät asiat tosiaan niin tärkeitä, ettei niitä voisi selkeästi keskeyttää.

Tiedetään, että esimerkiksi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivän äidin vauvalla voi olla vaikeuksia saada kontaktia äitiinsä. Jotain samaa on siinä, jos lasta hoivaava on puhelimen ääressä ja ikään kuin muualla, vaikka onkin fyysisesti paikalla.

Toki kotona voi käyttää älypuhelinta, tehdäänhän arjessa paljon muutakin, eikä olla jatkuvasti vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Raudaskosken mukaan huolestuttavaa on se, että nuoret aikuiset ovat tottuneet vilkuilemaan puhelintaan 10–15 minuutin välein.

– Omien ajatustensa kanssa oleminen voi tuntua jopa ahdistavalta, eikä osata olla tekemättä mitään. Oman näkemykseni mukaan ainainen pienten hetkien täyttäminen ei välttämättä ole hyväksi. Peräänkuulutan kännykän käytössä kohtuullisuutta.

Tämä artikkeli on lyhennelmä. Lue koko juttu Sanasta 9/2016!


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä