22.1.2015Teksti Eeva VainioKuva Istockphoto

Kirouskin voi olla avunpyyntö

Sielunhoitoon ei välttämättä tarvita erityistä koulutusta. Pitkälle pärjää jo sillä, että on isot korvat ja pieni suu.

k-04-2015-10-ElämäntaitoSairaalapastori Ilkka Raittila kertoo hymysuin kollegaltaan kuulemansa jutun sielunhoitoon tulleesta miehestä, joka ei osannut muuta kuin kiroilla ja puuskahdella ahdingossaan, että ”perkele, eikö se Jumala voisi auttaa”.

– Ajattelen, että kiroilu oli sen miehen omaa kieltä, muuta hän ei osannut. Kiroilu kertoi vain siitä, miten tosissaan hän oli hakemassa apua Jumalalta.

Sielunhoitajan perusohje on, että pitää olla isot korvat ja pieni suu.

– Joskus ihmisellä ole lainkaan hengellistä kieltä, jolla sanoittaisi asioitaan. Silloin minun pitää vain kuunnella tarkasti ja yrittää ymmärtää sitä kieltä, jota toinen käyttää.

Ilkka Raittila toimii sairaalapastorina ja -sielunhoitajana Pohjois-Karjalan keskussairaalassa ja Paiholan psykiatrisessa sairaalassa. Lisäksi hän luennoi sielunhoidosta Itä-Suomen yliopiston teologian opiskelijoille. Työnsä puolesta hän on siis sielunhoitoa ajatellen näköalapaikalla.

Aiemmin, kun Raittila oli seurakunnassa töissä ja käytti papin virkapaitaa pantoineen, sielua hoitava keskustelu saattoi viritä vaikkapa kaupan kassajonossa.

– Sielunhoito ei ole vain teologien ja muiden ammattilaisten työtä, vaan jokaiselle Raamatussa annettu tehtävä: ”Kantakaa toistenne kuormia, lohduttakaa ja siunatkaa toisianne, itkekää itkevien kanssa.”

Juuri näin teki se rikospoliisi, josta Raittila kuuli, kun meni tapaamaan itsemurhan tehneen nuoren vanhempia.

– Vanhemmat kertoivat, että itsemurhasta ilmoittanut poliisi oli käynyt useita kertoja juttelemassa heidän luonaan. Hän oli nähnyt lähimmäisensä hädän ja toiminut – ehkä ymmärtämättään niin kuin monet muutkin meistä – sielunhoitajana.

Lue koko juttu Sanasta 4/2015


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä