25.8.2016Teksti Kaj AaltoKuva Kaj Aalto

Pyhän Olavin jalanjäljissä

k-34-2016-16-Selånger
Selångerin keskiaikaisen kirkon raunioilta alkava pyhiinvaellusreitti päättyy Nidarosin tuomiokirkolle.

Pyhän Olavin pyhiinvaellusreitti kasvattaa suosiotaan vaihtoehtona El Caminolle, joka alkaa olla jo liian kansoitettu. Toimittaja otti tuntumaa pyhiinvaellukseen patikoimalla neljässä päivässä 60 kilometriä reitistä, jonka pituus on 564 kilometriä.

Vedän vaelluskengät jalkaan ja kiepsautan repun selkään. Kengät olen ajanut sisään muutaman kilometrin sunnuntaikävelyillä vuoden aikana. Vesipullo, evästä, välttämättömät vaihtovaatteet ja makuupussi täyttävät kamerarepun, jossa mukana on myös kevyt tietokone. Kamera saa roikkua kaulassa.

Pyhiinvaeltajan passin ostin 20 kruunulla Sundsvallin matkailutoimistosta. Leimasimen pehmeä rapsahdus on lähtölaukaus hiljaiselle ja kiireettömälle matkalle yli tunturien kohti Trondheimiä ja Nidarosin katedraalia.

Ensimmäinen etappi Sundsvallista Selångerin kirkolta Matforsiin on 16 kilometrin pituinen, jos ei poikkeile. Seuraan ristinmerkkiä. Reitti on merkitty Pyhän Olavin ristin ja Hannunvaakunan eli käpälikön yhdistelmällä.

Lähtöä edeltävänä iltana jututin Jonas Deckmaria, Selångerin seurakunnan pappia. Hän on kokenut vaeltaja, joka on kävellyt koko Pyhän Olavin reitin, S:t Olavsledenin, Itämereltä Atlantille jo vuonna 2009. Silloin reitti oli vielä puutteellisesti merkitty.

Deckmar kertoo edellisenä sunnuntaina vetäneensä päivän patikan Selångerin vanhan kirkon raunioilta. Tälle paikalliselle pyhiinvaellukselle osallistui 80 ihmistä, jotka olivat patikoineet 16 kilometrin matkan Pyhän Olavin lähteelle, reitin ensimmäisen etapin.

– Mukana oli kaiken ikäisiä ihmisiä. Kiinnostus reitin historialliseen puoleen on kasvanut kovasti.

Vähitellen on huomattu, että pohjoinen reitti Nidaroksen katedraaliin on yksi Euroopan neljästä suuresta pyhiinvaellusreitistä. Ensimmäinen on vaellus Jerusalemiin, sitten Roomaan ja kolmantena El Camino, pyhiinvaellus Santiago de Compostelaan.

Ensimmäinen Pyhän Olavin lähde on kirkasvetinen, äskettäin uudella kannella varustettu vedenottopaikka metsän siimeksessä. Puun oksalla on tuohesta tehty varrellinen ”kippo”, jolla saa ammennettua vettä. Täytän puolen litran pulloni raikkaalla vedellä lähteestä, joka on ollut käytössä ainakin 1000 vuotta.

Tarpoessani metsäpolkua lähteeltä eteenpäin nautin hiljaisuudesta ja siemailen ”pyhää” vettä, jonka terveeksi tekevään vaikutukseen moni vaeltaja on uskonut.

Pian vesi loppuu ja nälkä kurnii vatsassa. Olen taivaltanut yli neljä tuntia yhden sämpylän ja banaanin voimin. Jalkojakin pakottaa jo aika lailla. Matforsissa täytyy olla ruokaa. Eksyn reitiltä ja joudun kävelemään parisataa metriä takaisin oikealle tielle. Kylän keskustassa on pizzeria Dunya, jonne syöksyn tilaamaan rasvaisimman italialaisen Coloseon. Salamia, pekonia, sipulia ja juustoa.

Nälkä lähti, mutta jalkoja pakottaa edelleen. Siispä järki käteen. Uusi suunnitelma ja yöpaikan etsintään. Soitan majoittajille, joita löytyy keväällä ilmestyneestä opaskirjasta S:t Olavsleden, Pilgrimsfärd från hav till hav. Opaskirjassa reitti on jaettu 12–28 kilometrin pituisiksi päivänmatkoiksi, jolloin koko urakkaan kuluu 29 päivää...

Juttu on katkelma. Lue matkakertomus kokonaisuudessaan Sanasta 34/2016!


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä