30.10.2014Teksti Minna-Sisko MäkinenKuva Istockphoto

Rukous nousee tyhjästä tilasta

Rukous on monimuotoinen laji, jota kukaan ei lopulta voi toiselle neuvoa. Paras ohje omaa rukouksen tapaansa etsivälle on: kuuntele sydäntäsi.

k-44-2014-10-Elmntaito

Metsässä vietetään hartautta. Jokainen retkeläinen etsii kiven, joka tuntuu sopivan omaan käteen, ja vie sen yhteiseen kasaan. Kivet ovat pieniä ja suuria, tummia tai kirjavia. Ne edustavat kantajansa taakkoja, jotain hiljaista, painavaa, likaistakin. Käsissä kivet lämpiävät, muuttuvat kuin eläviksi kiviksi, rukoukseksi, joka lasketaan kuusen juurelle.

Kuusi saa edustaa Jumalaa. Sen oksat laskeutuvat suojaavasti kasan ympärille, kuin vakuuttaen, että kaikki on vastaanotettu ja kaikesta pidetään huolta. Rukous, joka on hapuillen etsinyt ulosmenotietään ihmisen mielestä, on löytänyt hahmonsa. 

Rukous on monimuotoinen laji, jota kukaan ei lopulta voi toiselle neuvoa. Paras ohje omaa rukouksen tapaansa etsivälle on: kuuntele sydäntäsi. Aito rukous lähtee tarpeesta pitää yhteyttä Jumalaan, joka näkee ihmisen joka hetki.

Muodolla ei ole väliä: huuda, karju, huokaile, sopertele, kiitä tai ole hiljaa. Anna Raamatun psalmien rukoilla puolestasi. Makaa lattialla ja anna itkun tulla, jos on tullakseen. Tai anna naurun tulla, jos olet onnellinen. Koko mielentila voi olla rukousta, sillä Jumalan Henki on yhtä lähellä kuin ilma, jota hengitämme.

Odottaa
vai toimia

Rukous nousee usein hädän keskeltä. Sen kasvumaata on tyhjä tila ja avuttomuuden tunne.

Rukouksen sanat merkitsevät ehkä eniten itsellemme. Jos Jumala on luonut ihmisen ja on kaikkivaltias, hän kykenee sanoittakin näkemään, mikä on. Tarvitaan vain se yksi, ratkaiseva liike: Kääntyminen omien asioiden paljoudesta ja sekavuudesta kohti Jumalaa. Ja kun sydän kääntyy etsien Jumalan puoleen, syntyy yhteys, joka kannattelee elämää ja vie kaikesta läpi.

Lue koko juttu Sanasta 44/2014


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä