19.2.2015Teksti Arja-Leena Paavola

Suomalaisen kansallistunteen tulkki

Akseligallenkallela

Taiteilija Akseli Gallen-Kallela asetti jo nuorena poikana elämäntehtäväkseen omaperäisen suomalaisen kuvataiteen luomisen. Teoksissaan hän käsitteli usein elämän ja kuoleman mysteeriä.

Kansanelämän ja Kalevalan kuvittajana maineensa luonut Akseli Gallen-Kallela (1865-1931) syntyi aikana, jolloin Suomi oli vielä osa Venäjän suuriruhtinaskuntaa. Hänen vanhempansa olivat ruotsinkielisistä virkamiesperheistä, mutta lapsuuskodissaan Tyrväällä Jaatsin tilalla Akseli oppi suomea ja tutustui kansanelämään. Isä Peter Wilhelm Gallén toimi nimismiehenä ja asianajajana. Akseli oli läheinen erityisesti äitinsä Mathildan kanssa, joka oli itsekin taiteellinen ja kannusti poikaansa alan opinnoissa.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta Gallen-Kallelan syntymästä. Juhlavuoteen liittyen eri puolilla Suomea järjestetään näyttelyitä ja tapahtumia, joita Gallen-Kallelan Museo koordinoi.

Taiteilijan nuoruusvuodet osuivat kiehtovaan ajanjaksoon. Kulttuurielämä kukoisti ja taiteissa puhalsivat uudet tuulet. Myös uskonnollinen elämä oli murroksessa. Suomessa kirkon asema instituutiona muuttui, kun vuonna 1865 kunta ja seurakunta erotettiin toisistaan. Uskonnon rooli ihmisten elämässä ei silti järkkynyt, se oli yhä kantava voima arjessa, kuten myös monissa Gallenin teoksissa nähdään.

Pieni poika
näki nääntyneet

Kuolema oli teema, jota hän käsitteli usein taiteessaan ja pohti myös kirjoituksissaan. Gallenin varhainen lapsuus osui suurten nälkävuosien aikaan ja vaikka oma perhe säästyi pahimmalta, jäivät pienen pojan mieleen nääntyneet ihmislaumat, jotka kiersivät epätoivoisena ruokaa etsimässä. Kun Akseli oli 14-vuotias, hänen isänsä kuoli sairauskohtaukseen kesken käräjämatkan.

Helsingissä oli jo mahdollista saada hyvää taideopetusta, mutta mikään koulutus ei voinut korvata matkaa Pariisiin. Gallen suuntasi taiteen pääkaupunkiin vuonna 1884. Nuoren miehen intohimolla hän heittäytyi taiteen lisäksi myös seuraelämään. Teoksissaan hän kuitenkin keskittyi suomalaiskansallisiin piirteisiin, sillä Venäjän sortokauden aikana suomalaistaiteilijat kokivat tärkeäksi saada huomiota kotimaalleen.

Toukokuussa 1890 Gallén solmi avioliiton Mary Slöörin kanssa, jonka hän oli tuntenut lapsesta asti. Pariskunta teki häämatkansa Kuhmoon, josta Gallen suuntasi erään taiteilijatoverinsa kanssa Vienan Karjalan puolelle. Tämä matka oli alkusysäys Karjalaan kohdistuvalle taiteelliselle kiinnostukselle, jota sittemmin on kutsuttu karelianismiksi.

Luonto ja kansanihmiset olivat Gallenille rakkainta suomalaisuutta. Ihmisenä hän oli hyvin perhekeskeinen.

Lue koko juttu Sanasta 8/2015


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä