5.9.2013Teksti Erja Taura-JokinenKuva Markku Mattila

Terveyttä luontoympäristöstä

luonto hoitaa.jpg-217x300

Ympäristö vaikuttaa ihmiseen. Jos puiden ja niittyjen vehreyttä tai veden sineä ei ole lähellä, luonnon helmaan kannattaa etsiytyä useamman kerran kuukaudessa.

Kun elämässä on synkkä vire, etsitään yleensä syitä ihmissuhde- ja talousvaikeuksista tai työstressistä.

Harvoin ajatellaan sitä, millaisessa ympäristössä ihminen on viimeksi kuluneina kuukausina eniten aikaansa viettänyt. Ympäristöllä on hyvinvoinnin kannalta olennainen merkitys.

Ympäristöpsykologiset tutkimukset todistavat, että luonto kohentaa fyysistä ja psyykkistä oloa. Käytännössä sen huomaa verenpaineen, sydämen sykkeen ja jännittyneisyyden alentumisena. Mieliala kohentuu ja onnellisuus lisääntyy jopa lyhyellä kävelylenkillä.

Mitä runsaammin asuinympäristön ja kodin lähellä on luontoelementtejä, sitä enemmän asujalle ennustetaan terveyttä ja toimintakykyä. Osansa tekee se, että luontoympäristö houkuttelee harrastamaan liikuntaa.

Kaupunkilaisetkin voivat edistää psyykkistä hyvinvointiaan "viheraltistuksella”. Myönteinen vaikutus tuntuu, kun lähiviheralueita käytetään yli viisi tuntia kuukaudessa tai kun luontokohteissa kaupungin ulkopuolella vieraillaan pari kolme kertaa kuukaudessa.

Työpaikan ikkunasta avautuva vehreä maisema vähentää työntekijän jännittyneisyyttä, huolestuneisuutta ja ahdistuneisuutta sekä lieventää työn kuormittavuuden vaikutuksia.

Luontonäkymä hoitaa jopa sairaalassa.

– Kun potilashuoneen ikkunasta avautuva maisema viehättää, riittää leikkauspotilaalle pienempi lääkitys. Kipuja ja komplikaatioita esiintyy vähemmän. Myös sairaalajakson pituus saattaa lyhetä Helinä Kotilainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sanoo.

Kotilaisen mukaan luonnonvalo vähentää lääkityksen tarvetta ja masennusta. Unen laatu kohenee ja hoitoajat lyhenevät.

Viheralueet ovat elintärkeitä

Vaikka luonnon hoitavat vaikutukset on todistettu, ne otetaan suomalaisessa rakentamisessa vakavasti äärimmäisen harvoin.

Kaupunkeja suunnitellaan ja rakennetaan niin, että asukkaat saattavat joutua matkustamaan viheralueille kilometrikaupalla. Uusissa kerrostaloissa näkymä törmää toiseen kivirakennukseen.

Omakotialueille kaavoitetaan tehokkuuden sanelemana pieniä tontteja.

Asuinseutujen tieltä kaadetaan metsää ja puita, vaikka ne voitaisiin huolellisella, viisaalla suunnittelulla osin säilyttää.

Jotta luonto saisi hoitaa ihmistä edes hieman nykyistä enemmän, päättäjien pitäisi havahtua asian tärkeyteen.

Herättelyn on aloittanut Psykologiliiton eko- ja ympäristöpsykologian toimikunta, johon kuuluvat Kirsi Salonen, Irma Heiskanen, Santtu Merjanaho, Ritva Uhunki ja Riitta Wahlström. He ovat tiivistäneet tietoutta viheralueiden yleisestä merkityksestä sekä niiden määrien ja etäisyyksien vaikutuksesta ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen.

Ydinsanomansa ryhmä on muotoillut kuntien ja valtion päättäjille suunnatuksi suositukseksi. Se määrittelee viheralueet elintärkeiksi ihmisen hyvälle fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle.

Käytännössä viheralueiden etäisyys tulisi olla kodista enintään kävelymatkan eli 300 metrin päässä, jotta niitä käytettäisiin ahkerasti.

Suositus painottaa, että viheralueisiin olisi syytä kuulua myös laajoja kohteita, joissa on mahdollista kokea hiljaisuutta, rauhaa ja metsäntuntua.

Tuhannet kaipaavat luonnon tuomaa rauhaa. Tutkimuksessa sen on tuonut ilmi 77 prosenttia helsinkiläisistä ja tamperelaisista.

Kauppakirjat tehtiin rantakivillä

Kittiläläiselle Sanna-Mari Töhöselle oma koti ja pihapiiri ovat pala taivasta maan päällä. Seurakunnan nuorisotyönohjaaja asuu erämaassa itse rakentamassaan hirsimökissä Varpu-koiransa kanssa.

– Tärkeintä on elää keskellä luontoa, hiljaisuudessa. Koen olevani osa ympäristöä, joka antaa minulle voimaa, hän luonnehtii.

Yksin eläjä joutui etsimään toiveittensa asuinpaikkaa useamman vuoden. Rauhaisan sijainnin lisäksi oli mietittävä budjettia. Työpaikalle ei tulisi olla kohtuuttoman pitkä matka.

Vuonna 1995 hän sai tuttavaltaan vinkin papasta, jolta voisi maata kysellä. Kaupat tehtiin rantakivillä istuen.

– Alusta asti oli selvää, että rakentaisin kotini itse, omin käsin. Se oli mahdollista, sillä olin aikaisemmin tehnyt töitä kirvesmiehenä.

Töhönen urakoi mökkinsä kirkasvetisen joen rantaan palkkatyönsä ohella ja majoittui työmaansa viereen telttaan, rantakoivun alle.

Pikkutaloonsa hän hankki mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja. Kaatopaikalta löytyi sopivia ovia. Eristeeksi tuli ilmainen sahanpuru.

Kittilän seurakunnassa tehtiin samaan aikaan remonttia, jossa työmiehet purkivat sisätiloista tiiliseinän ja takan.

– Minä puolestani työskentelin jätelavan ääressä – hakkasin tiilet laastista puhtaiksi omaa, tulevaa lämmönlähdettä varten.

Ilman sisävessaa ja suihkua

Voisi kuvitella, että hirsimökki Lapin vetovoimaisimmassa matkailukunnassa, 7 000 neliön tontilla, jossa on 150 metriä rantaviivaa, olisi luksusta.

Katsotaanpa lähemmin, mitä luksuksen takaa löytyy.

Sanna-Mari Töhönen rakensi itselleen hyvin pienen kodin, joka on ulkomitoiltaan 4 x 5 metriä. Mökkiin ei ole vedetty vesijohtoa, joten siellä ei ole vessaa eikä suihkua. Vesi kannetaan läheisestä joesta. Keittiötäkään ei ole, sillä liesi on samassa rakennelmassa lämpöä varaavan tiiliuunin kanssa.

– Kuusi ensimmäistä vuotta elin ilman sähköä. Se oli oikeastaan ihan mukavaa aikaa, sillä pölyt ja rypyt eivät paljastuneet niin selvästi kuin lampun valossa.

Sähköllä käyviä laitteita on vedenkeitin, yksi keittolevy ruoanvalmistukseen, pölynimuri sekä ikivanha televisio, jonka ystävä lahjoitti.

Jääkaappi ei ole talvisin käytössä, sillä ruokatarpeet säilyvät ulkona styroksisessa kylmälaukussa.

Vuosien varrella pihapiiriin on noussut ulkovessan lisäksi varasto, loppusäätöä vailla oleva vierastupa sekä sauna, jossa pyykit pestään käsin.

Kauris tuli pihapiiriin

Rakkainta elinympäristössä on luonto, jota Sanna-Mari Töhönen antaumuksella seuraa. Havaintonsa hän kirjoittaa joka aamu päiväkirjaan. Talvella mökki lämpiää samaan aikaan puilla. Sitten odotetaan, että uunipellit saa kiinni ennen töihin lähtöä.

Pakkaskautena hän herää aamupuuhiin yleensä viiden aikaan.

– Kerran pihapiiriini ilmestyi nälkiintynyt kauris, joka kallistui lepäämään mökin seinää vasten. Annoin tälle ystävälle nimeksi Nelli. Sen jälkeen se ilmestyi vasoineen joka vuosi heti ensilumen päivinä ja viipyi noin kahdeksan kuukautta eli kesään saakka.

Nyt eläkepäiviään viettää ruokinnassa Nelli-kauriin ”ukko", Nestori.

Harvinaisia siivekkäitäkin lentää pihapiiriin. Yksi on virtavästäräkki, joita pesii Suomessa vain muutama kymmenen paria.

Talvisin kodin pihassa on eläimille monta ruokintapaikkaa. Kauriille hän saa kauppiaalta päiväykseltään vanhaksi menneitä leipiä.

– En ole erityisellä tavalla vihreä, luontoaktivisti tai nuukailijakaan. Haluan vain koko sydämestäni elää näin, ja olen tottunut siihen. Vanhempani ovat olleet samaa maata.

Päivät täyttyvät mielekkäistä puuhista, joista erämaan ystävä nauttii.

– Olen valtavan kiitollinen siitä, että saan asua tällaisessa paikassa. En haluaisi muuttaa täältä milloinkaan pois.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä