23.10.2014Teksti Sari TikkanenKuva Istockphoto

Tiellä viisauteen

Elämäntaito

Saksalainen evankelinen pappi ja kirjailija Jörg Zink on tullut Suomessa tutuksi erityisesti pienistä, mustakantisista lahjakirjoistaan, joita on myyty 1980-luvulta alkaen satojatuhansia. Mainostekstissä kehutaan, että Zinkin ”tapa kohdata lukijansa on lämmin ja sielunhoidollinen”.Tällä kertaa maireat mainossanat pitävät paikkansa.

Hänen tuotantonsa on mittava määrä erilaista teologista ja hengellistä kirjallisuutta. Anna-Maija Raittila on suomentanut useita hänen kirjojaan.

Hain netistä kuvia kirjailijasta. Valkohapsinen herrasmies, jolla on hopeanharmaat tuuheat kulmakarvat. Hymy on hieman varautunut.

Verkkokaupasta löysin Matthias Morgenrothin kirjoittaman Jörg Zink. Eine Biographie -elämäkerran, mutta vain saksaksi. Sitten huomasin hänen henkilökohtaiset nettisivunsa, joilta löytyy tietoa kirjailijasta ja hänen tuotannostaan. Luen hitaasti ja sanakirjan kanssa sivuja lukion lyhyellä saksallani, ja pikku hiljaa alkaa hahmottua miehen elämäntarina.

Ei ole ollut helppo hänenkään tiensä. Tie viisauteen kulkee kärsimyksen kautta.

Pieni orpopoika

Jörg Zink syntyi  22.11.1922 Saksassa, paikkakunnalla nimeltä Schlüchtern-Elm.  Hän oli nuorin Maria ja Max Zinkin kolmesta pojasta. Äiti kuoli, kun Jörg oli kolmevuotias. Aluksi äidinpuoleiset isovanhemmat pitivät pojista enimmäkseen huolta. Pian isä pääsi uusiin naimisiin, jopa parempiin piireihin, kun hän rengasti varakkaan teollisuussuvun tyttären.

Isä haki pojat luokseen uuteen kotikaupunkiin Stuttgartiin. Mutta onnea ei kestänyt kauan. Max-isä kuoli tuberkuloosiin vain kuusi viikkoa häiden jälkeen. Pojat jäivät uuden kasvattiperheen huomaan.

Nuori Jörg Zink koki sodan kauhut. Hän toimi ensin radistina ilmavoimissa, ja myöhemmin hänet koulutettiin lentäjäksi. Nuorukainen joutui sodassa pahaan onnettomuuteen, josta hän on kertonut kirjoissaan. Luin tarinan hänen pelkoja käsittelevästä kirjastaan Pelosta luottamukseen: ”Tiedät kenties, että toisessa maailmansodassa olin lentäjä. Merilentäjä yli Atlantin, aivan nuorena. Kerran taaksemme osui amerikkalainen hävittäjä ja ampui meitä kaikista kymmenestä putkestaan. Oikeastaan se ei pelottanut. Meidän koneemme joka aukosta leimahti tuli. Kone paloi ilmiliekeissä. Se ei pelottanut. Me syöksyimme mereen vailla peräsintä. Veden alla luisuimme ulos koneesta ja pulpahdimme pintaan, myrskyyn ja aaltoihin. Pelko ei ollut vieläkään mukana kuvassa. Pelko tuli monta tuntia myöhemmin, kun ystävälleni ja minulle selvisi, ettei kenenkään olisi mahdollista löytää meitä. Mutta syöksyessämme taas yhteen aallonpohjaan kuulin toverini sanovan: Ei anneta periksi, Jörg!  - Se muutti kaiken. Minua ei ollutkaan hylätty. Kanssani oli yksi uskollinen ihminen.”

Amerikkalaisten sotavankina

Mies pelastui turmasta kuin ihmeen kaupalla. Hän joutui amerikkalaisten sotavangiksi, mutta pääsi kotiin jouluna 1945. Kotona hän sairastui akuuttiin tuberkuloosiin, siihen samaan tautiin, johon hänen isänsä menehtyi. Jörg Zink kiittää tätiään uhrautuvasta hoidosta, minkä ansiosta hän koki toipuneensa.

Lue koko juttu Sanasta 43/2014


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä