14.5.2014Teksti Janne VillaKuva Istockphoto

Tihutyötä uskonnolle tieteen varjolla

Taisteleva ateisti Richard Dawkins ei salaile kyseenalaisia tarkoitusperiään tv-dokumentissa Uskonnottomat.

”Kumpaan pyrit ensisijaisesti, selittämään tiedettä vai tuhoamaan uskonnon?”, eläköityneeltä evoluutiobiologilta kysytään. ”Molempiin. Minulle uskonnon tuhoaminen on myönteinen asia. Tiede on mahtavaa ja kaunista, uskonto ei kumpaakaan. Uskonto on tylsää ja pikkusieluista”, armoton uskonnonvastustaja vastaa.

”Tieteen esitaistelijoiksi” (2010-luvulla!) julistautuvat Richard Dawkins ja fyysikko Lawrence Krauss matkustavat maailmalla julistamassa ateismin ilosanomaa. He vastustavat rakentamiaan olkiukkoja, kauhukuvia pimeistä uskonnoista ja uskovaisista.

”Taistelemme pahan voimia vastaan”, Krauss murjaisee ja menee lukemaan ”Raamattuaan”, Christopher Hitchensin populistista provokaatiokirjaa Jumala ei ole suuri – Kuinka uskonto myrkyttää kaiken.

Ylimielisyyden ylipapit halveksivat massoja

"Järkevän ajattelun" kellokkaat niputtavat surutta kaiken uskoon liittyvän paketiksi, jolle sopii naureskella ja jota on suotavaa pitää pilkkanaan. ”Tiedemiesten” karkeat yleistykset eivät erota nyansseja.

Uskonto omii moraalikeskustelun. Uskonnosta ei saisi keskustella kriittisesti. On etuoikeus, kun kykenee ajattelemaan, toisin kuin uskovat tekevät.

Suvaitsemattomuus kukoistaa uskonnossa – ja jälkimmäinen väite tulee tietysti todistetuksi kuvaamalla dokumenttiin kristittyjä fundamentalisteja ja kiihkomuslimeja.

Dawkinsin keskustelu Sydneyn piispan Georgen Bellin kanssa saa mauttoman loppukaneetin. Krauss toteaa seuraavassa yleisökeskustelussa, kuinka häkellyttävää oli huomata, ettei kardinaali ymmärtänyt kaikkia evoluution yksityiskohtia. Yleisö hörähtää yhteen ääneen nauramaan hölmölle kirkonmiehelle.

Lue koko artikkeli Sanan verkkolehdestä



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä