28.5.2015Teksti Minna-Sisko MäkinenKuva Istockphoto

Tuliko taas sanottua pahasti?

Kieli on pieni elin, jolla voi saada aikaan paljon pahaa, mutta myös paljon hyvää. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.

k-22-2015-10-Elämäntaito

Sosiaalisessa mediassa on kiertänyt kuva, jossa ammollaan olevasta suusta pilkistää ulos iso punainen kieli. Kuvaan on liitetty teksti: ”Jos jokin asia pälkähtää päähäsi, se ei tarkoita sitä, että sen pitäisi tulla ulos suustasi.”

Raamatun Sananlaskut kertaavat saman asian: ”Paljossa puheessa vaanii synti, viisas se, joka kielensä hillitsee.”

Runoilija Lauri Viita pohti teemaa pisteliäästi kirjoittaessaan: ”Mitä, puhuiko hän viittä kieltä? Entä oliko hänellä mitään asiaa?”

Paljoon puheeseen voi liittyä kontrollin puute ja pahan puhuminen. Toisia takanapäin arvostelevat sanat ovat valitettavan yleisiä. Nyökyttelykin riittää osallisuuteen pahan puhumisessa. Vaitiolo voi ilmaista myönnytystä.

Ihmiselle on luomisessa annettu ymmärrys oikeasta ja väärästä. Omatunto on Jumalan ääni meissä. Kun antaa pahalle tavalle vallan, tuo hiljainen oikealle tielle kutsuva ääni voi peittyä. Kielteinen puhe arkipäiväistyy.

”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestä”, on kahdeksas käsky. Se ei ainoastaan pyydä vaan vaatii kunnioittamaan toista. Käsky on tätä päivää työpaikoilla, kodeissa, naapurustossa, kaikkialla missä ihmiset ovat keskenään tekemisissä. Reilua on käsitellä erehdykset ja väärinymmärrykset kasvotusten, ei selän takana.

Lutherin mukaan ei ainoastaan pidä välttää pahan puhumista, vaan puolustaa lähimmäistään, puhua hänestä hyvää ja tulkita kaikki hänen parhaakseen. ”Älä sano väärää todistusta” on sisäistettävä niin, että paha sana jää kokonaan sanomatta ja vieläpä kääntyy hyväksi.

Lue koko juttu Sanasta 22/2015


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä