24.5.2017Teksti Janne VillaKuva Jani Laukkanen

Äijäbaletti on puhdasta iloa

k-21-2017-04-BAletti 01
– Baletti on omaa hengitystilaani, jossa en juutu häpeän mustaan liejuun. Hypyt tuntuvat korkeammilta ja ilmavammilta kuin ne oikeasti ovat. Olen liikkeessä läsnä intensiivisesti, mieltäni ja sieluani ravitsevasti kuin keskittyneessä rukouksessa, kertoo Jaani Vilkkilä.

– Baletin tuoma vapauden tunne on minulle kuin heijastuma Jumalasta. Harrastus tarjoaa häpeästä vapaan hengitystilan ja joskus myös flow-tilan, jossa en koe kenenkään katseen arvottavan minua, vaikka joku arvostelisikin teknistä onnistumistani, sanoo aikuisiällä tanssiharrastuksen aloittanut pastori Jaani Vilkkilä.

– Grand battement! huutaa tanssinopettaja. Jaani Vilkkilän jalka nousee kaaressa ylös.

Chasse! Pastori ottaa kevyitä laukka-askeleita sivuttain.

Grand jete! Vilkkilä katsoo kuviteltua yleisöä jalka ja käsi ylhäällä ja hypähtää kohta ilmassa spagaattia etäisesti muistuttavassa asennossa.

Miehen otsalla on musta treenipipo.

– Alkuun opettaja naureskeli sille. Myöhemmin kävi ilmi, että suuri tanssija Rudolf Nurejev harjoitteli samanlainen pipo päässä. Opettaja varmaan luuli, että halusin samaistua Nurejeviin, Vilkkilä virnistää.

Toteutan nyt lapsuuteni unelmaa

Seitsenvuotiaana Jaani näki jonkun tanssivan balettia. Se näytti niin hienolta, että hän halusi itsekin kokeilla.

Vanhemmat vastustivat ajatusta. Harrastuspaikka olisi ollut väärässä lähiössä – ja pojathan eivät tanssi.

Kolme vuotta sitten Vilkkilä kiikutti lapsiaan liikuntaharrastuksiin. Samaan aikaan lasten treenien kanssa samassa rakennuksessa järjestettiin myös miesten balettitunteja.

– Näin yhtäkkiä kuin valon taivaasta. Olin aina halunnut tanssia balettia, vaikken lapsuuden torjunnan jälkeen ajatellutkaan asiaa.

Mies tunsi itsensä äärimmäisen jäykäksi eikä 42-vuotiaan kuntokaan ollut kummoinen. Opettaja vastasi, että 99 prosentilla äijistä tilanne on sama.

Jo ensimmäisellä tunnilla Vilkkilä tajusi, että baletissa riittäisi haasteita niin kauan kuin hän kykenisi tanssimaan.

Syyskausi oli rankkaa pään seinään lyömistä. Joulun jälkeen opettaja, entinen Suomen Kansallisbaletin johtaja Ilkka Lampi, lisäsi kuitenkin kierroksia.

– Maikka kysyi vähän uhmakkaasti, haluaisiko miesryhmämme rakentaa koulun kevätnäytökseen esityksen. Olin sitä mieltä, että opettaja ja me ukot nolaamme itsemme.

– Ennen esitystä pelkäsin, että katsomo on täynnä leijonia, jotka ovat valmiita raatelemaan meidät. Toteutimme kuitenkin esityksen ihan tosissaan. Yleisö otti meidät hienosti vastaan ja kannusti jatkamaan harrastusta – ja mehän jatkoimme!

Tanssi tuottaa Jaani Vilkkilälle toisinaan suoranaisia flow-kokemuksia.

Tämä juttu on katkelma. Lue juttu kokonaisuudessaan Sanasta 21/2017!


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä