17.10.2013Teksti Janne VillaKuva Jani Laukkanen

Alussa Jumala loi evoluution

k-42-2013-4-sana eero junkkkaala 3.jpg-550x419-ed95ceff15514eb3cdbf65b966c58235


Kreationismin harha. Usko on uskoa ja tiede tiedettä. Suurin osa kristityistä luonnontieteilijöistä ei näe ongelmaa raamatullisen luomisuskon ja luonnontieteen välillä. Tieteen pelisäännöt ovat samat ateisteille ja uskovaisille. Ei ole erikseen kristillistä ja ei-kristillistä tiedettä, korostaa kreationistien harhoja kumoava Eero Junkkaala.

Teologian tohtori Eero Junkkaala on toiminut kirkon, etenkin herätyskristillisten piirien, luomisteologiaa ja evoluutiota käsittelevässä keskustelussa yhtenä terveen järjen ja luterilaisen uskon äänenä.

Uusin kirja Alussa Jumala loi... Luomisusko ja tieteellinen maailmankuva (Perussanoma) syventyy haasteelliseen aiheeseen. Miksi kirjan aika oli juuri nyt?

– Tästä teemasta on kirjoitettu äärimmäisen yksipuolisesti ja virheellisesti, ja siksi koin tarvetta selventää perusasioita, jotta tarjolla olisi enemmän aineksia asialliseen keskusteluun.

– Ehkä minun osaltani myös mitta tuli täyteen, Eero Junkkaala vastaa sähköpostitse Nepalin Pokharasta, Himalajan juurelta, jossa hän on Suomen Lähetysseuran työssä.

Vanhentunut maailmankuva jää taakse

Eero Junkkaalan käsitys luomisteologiasta on vuosien varrella kehittynyt merkittävästi. Hän pitää prosessin myötä tapahtunutta muutosta luonnollisena.

– Olisin huolissani, jos ihmisten ajattelussa ei koskaan tapahtuisi mitään muutosta.

Lähtökohtana oli 14-vuotiaana koettu Lempäälän nuorisoherätys. 1960-luvun alun herätyskristillisten auktoriteettien, kuten Uuras Saarnivaaran, opetuksista nuorukainen ammensi kreationistisen näkemyksen.

– Evoluutioteoria oli naurettava yritys laittaa muinaisten ihmisten pääkalloja väärään järjestykseen ja sepittää tarinoita siitä, kuinka ihminen on polveutunut hiirestä. Biologian kirjan laitaan tehtiin isoja kysymysmerkkejä ja opettajiin suhtauduttiin lievän ylimielisesti.

Opiskeluvuodet Helsingin Raamattukoulussa ja teologisessa tiedekunnassa syvensivät suhdetta Raamattuun ja auttoivat ymmärtämään sen historiallista taustaa.

Junkkaala osallistui 1970–1980-lukujen kiivaaseen keskusteluun Raamatun arvovallasta ja tulkinnasta. Hän puolusti konservatiivista näkemystä mediassa ja vastusti avoimesti joitakin liberaaleja teologian opettajia.

Nyt hän keskustelee kirjassaan erityisesti niiden kanssa, jotka pitävät Raamattua selkeästi Jumalan ilmoituksena. Tästä lähtökohdastakin kun voidaan tulla varsin erilaisiin johtopäätöksiin luomisopin suhteen.

Kasvaako nuori herätyskristillinen sukupolvi jo kulttuurissa, jossa uskon ja tieteen omat alueet ymmärretään?

– Toivottavasti. En ole kuitenkaan tässä asiassa kovin optimistinen. Tosin olen salaa ajatellut, että 10 tai 20 vuoden kuluttua ihmetellään, miksi joku vielä piti kiinni vanhentuneesta maailmankuvasta.

Kreationismi uhkaa kristinuskon uskottavuutta

Kreationistit taistelevat kehitysoppia vastaan ja tapaavat torjua tieteen käsityksen maailman pitkästä iästä. ”Älykkään suunnitelman” kannattajat sekä ”vanhan maan kreationistit” ja ”nuoren maan kreationistit” ovat muunnelmia samasta teemasta – pohjimmiltaan yhtä epätieteellisiä ja kestämättömiä ajatusrakennelmia.

Jälkimmäiset menevät niin pitkälle, että uskovat Jumalan luoneen maailman kirjaimellisesti kuudessa päivässä noin 6000 vuotta sitten.

Kreationistien ajatuksenjuoksua Junkkaala kuvaa vertauksella maratonjuoksun ajanottajista. 49 eri ihmistä saa ajan 2 tuntia ja 20 minuuttia, parin kolmen minuutin tarkkuudella.

Yksi saa loppuajaksi kuusi minuuttia. Hän vaatii, että kaikkien muiden ajanotto hylätään. Heillä kun on väärä ennakkoasenne. Koulujen liikuntatunneilla pitäisi ottaa käyttöön vain hänen kellonsa!

– Taisteleva kreationismi on vakava uhka ajattelevalle ihmiselle, joka pyrkii ottamaan tieteellisen tutkimuksen tosissaan ja haluaa uskoa Raamatun Jumalaan. Jos häntä vaaditaan sulkemaan silmänsä tieteen esiin nostamilta tosiasioilta, hän saattaa päätellä, että sellaiseen kristittyjen joukkoon hän ei tahdo kuulua, Junkkaala tykittää.

Millaisen kuvan kreationistit antavat kristittyjen järjen käytöstä?

– Valitettavasti he sulkevat ajattelevilta ihmisiltä ovia kristinuskoon.

Turhauttaako rovastia se, että kreationistien järjen- ja tieteenvastainen asenne vieroittaa kristinuskosta, joka näyttäytyy Galileo Galilein aikaisena, taantumuksellisena voimana?

– Turhauttaa, erittäin paljon. Tuntuu käsittämättömältä, että monet akateemisesti koulutetutkin kristityt ummistavat silmänsä luonnontieteen tosiasioilta.

Tiede kirkastaa luomakunnan huikeutta

Matkat Israeliin ja perehtyminen Raamatun arkeologiaan sekä avaruuden mittasuhteisiin avasivat uuden lehden teologin elämässä. Kaikki tieto näytti osoittavan, että maailman ikää ei voi sovittaa muutamaan vuosituhanteen.

Mies alkoi tehdä yksinkertaisia kysymyksiä. Emmekö me koko ajan tutki vain Jumalan maailmaa? Eikö Jumala ole antanut meille järjen tätä varten? Ei kai Jumala ole aikonutkaan kirjoittaa Raamattuun tieteellistä selitystä maailman varhaishistoriasta?

Ja mikä ristiriita lopulta jää siihen, että tieteen välinein tutkimme, ihmettelemme ja ihailemme Jumalan luomaa huikeaa luomakuntaa?

Eivätkö taivaat julista Jumalan kunniaa? Miksi hän olisi huijannut ihmiskuntaa antamalla sille valtavan tietokapasiteetin, jolla se tulisi koko ajan vääriin tuloksiin hänen maailmaansa tutkiessaan?

Mitä enemmän Eero Junkkaala luki toisaalta kreationistien kirjoituksia, sitä selvemmäksi kävi, että niissä taistellaan tuulimyllyjä vastaan.

– Maailman iästä puhuttaessa ei ole kysymys kahdesta samanarvoisesta ja keskenään kilpailevasta teoriasta. On vain yksi teoria, jossa monien, toisistaan riippumattomien tutkimusalojen keinoin on päädytty pitkään maailmanhistoriaan.

Onko mahdollista, että teologian tohtori olisi säilyttänyt nuoruutensa kreationistiset käsitykset? Onko niin käynyt monelle ikätoverille samasta taustasta?

– Toki kaikki on mahdollista, mutta minulla on ollut onni joutua näkemään asioita vähän ”ulkopuolisemminkin” silmin. Luulen, että osa ikätovereistani on työntänyt kysymyksen sivuun liian vaikeana, osa pitänee kiinni vanhasta ajattelustaan ja aika harvat ovat reflektoineet sitä kunnolla.

Fundamentalistit yhtä yli uskontorajojen

Harvalukuiset mutta sitäkin äänekkäämmät suomalaiskreationistit ammentavat yleensä uskomuksensa yhdysvaltalaisilta fundamentalisteilta. Kovinta kritiikkiä Junkkaala kohdistaa lääkäri Pekka Reinikaisen kirjoituksiin.

Kirjassaan Unohdettu Genesis Reinikainen antaa ihmislajin kehityksestä kuvan, joka perustuu ”vanhentuneisiin tietoihin ja erittäin tendenssimäiseen pyrkimykseen romuttaa nykyaikainen paleontologia”.

Junkkaalan mukaan Reinikainen on kääntänyt ja kopioinut kirjaansa pitkiä otteita Henry M. Morrisin ja Gary E. Parkerin kirjasta What is Creation Science? – ilman että hän mainitsee laisinkaan lähdettään.

Miten keskustelu evoluutiosta ja kreationismista etenee?

– Sikäli kuin tiedän, samantapainen janttaus on menossa kaikkialla läntisessä maailmassa. Amerikkalaisen kreationismin vaikutus on tosi suuri. Täällä Nepalissakin raamattukoulun kirjastossa oli yksi aihetta käsittelevä kirja ja se edusti äärimmäistä kreationismia.

Onko muilla kuin kristityillä intressiä kumota kreationistien spekulaatioita, kun varsinainen tiedeyhteisö ei hyödy tästä keskustelusta?

– Muslimeilla on samantapaisia pyrkimyksiä mutta eri syystä. He katsovat näin vastustavansa länsimaisuutta.

Auttaako tieteen pelisääntöjen opettaminen tai asiallisen tiedon jakaminen kreationisteja ymmärtämään tosiasioita?

– Valitettavasti keskustelu on tavattoman vaikeaa. Niin sanotut ”taistelevat kreationistit” eivät kuuntele ketään, vaan todistelevat toisilleen omien teorioidensa pätevyyttä.

Jumala puhalsi elämän hengen

Ihmiskunnan kehityshistorian alkuvaihe on noin kuuden, seitsemän miljoonan vuoden takana. Nykymuotoinen Homo sapiens ilmaantui noin 200 000 vuotta sitten.

Ihmisen evoluutiossa on kolme kvanttihyppyä: apuvälineiden valmistuksen aloittaminen, tulen keksiminen ja karjatalouden ja maanviljelyn aloittaminen.

Jälkimmäinen tapahtui noin 10 000 vuotta sitten. Eero Junkkaala olettaa, että ihmisen luominen – sanan raamatullisessa mielessä – sijoittuu enintään noihin aikoihin. Aadam ja Eeva eivät syntyneet tyhjiöön, mutta heistä alkoi aivan uudenlainen ihminen.

– Ihmisestä tuli ihminen silloin, kun Jumala teki hänestä Jumalan kuvan. Tästä alkaen ihmisellä on yhteys Jumalaan, hän on vastuussa elämästään Jumalan edessä ja hänellä on vuorovaikutus Luojansa kanssa, ja mikä vavahduttavinta, hän voi myös katkaista tämän yhteyden.

Junkkaala kannattaa ajatusta suunnitellusta tai ohjatusta evoluutiosta. Jumala on evoluution ohjaaja. Hän on luonut niin luonnonlait kuin evoluutionkin ja toimii niiden kautta. Evoluutioteoria ja luomisoppi eivät ole ristiriidassa.

Tiede tutkii Jumalan luomistyön jälkiä. Siinä ei ole mitään pelättävää eikä kristinuskoa vaarantavaa. Uskontoa ja tiedettä ei pidä kuitenkaan liiaksi sekoittaa, vaan ne täydentävät toisiaan erilaisine näkökulmineen Jumalan luomaan todellisuuteen.

Eero Junkkaala on esiintynyt viime vuosien kirkollisissa kiistoissa sovittelevana ja maltillisena sillanrakentajana, toisin kuin nuoruutensa kiihkeinä päivinä.

Teologian tohtori tähdentää tässäkin keskustelussa sitä, että kristitty voi ajatella Raamatun ja tieteellisen maailmankuvan suhteesta mitä tahansa. Kyseessä ei ole pelastuskysymys.

Ihmisen kannalta olennaista on suhde Jumalaan.

 

 


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä