21.7.2016Teksti Janne VillaKuva Pekka Kaskinen

Älä pelkää vastatuulta!

anna-mari

Runoilija Anna-Mari Kaskinen, 57, on kirkon toimeliaimpia ja tuotteliaimpia jäseniä. Hän on julkaissut noin 160 kirjaa sekä kymmeniä lauluja ja virsiä.

Kaskinen vaikuttaa muun muassa kirkolliskokouksessa, seurakunnan luottamushenkilönä Lohjalla, Suomen Lähetysseuran hallituksessa ja Vivamon Raamattukylän käsikirjoittajana ja yhtenä dynamona. Hän päätoimittaa kristillistä Lastenmaa-lehteä. Nuorimmainen neljästä lapsesta, 13-vuotias, asuu kotona.

Moninaisista tehtävistä, kiireistä ja aikatauluista huolimatta hymyilevä nainen näyttää aina tyynen rauhalliselta ja stressittömältä.

– Olen ollut lapsesta lähtien aktiivinen, utelias ja innostunut monista asioista. Uskon, että ihmisen kannattaa unelmoida ja olla rohkea elämän edessä, taiteilija kommentoi.

Kaskinen ei jumitu ongelmiin, esteisiin ja haasteisiin vaan elättelee rauhassa ideoitaan, kunnes ne alkavat toteutua. Hän hyväksyy sen, etteivät asiat toteudu aina niin kuin hän ihminen itse suunnittelee.

– Luotan, että Jumala antaa voimia niihin tehtäviin, joihin meidän täytyy tarttua. Voima ja inspiraatio tulevat lopulta häneltä. Työhön täytyy tarttua rohkeasti, eikä inspiraatiota voi jäädä odottamaan.

– Tärkeää on vaalia omaa sisintä ja hengellistä lähdettään, josta pystyy sitten ammentamaan muillekin, monitoiminainen näkee.

Hän saa voimaa luonnosta, vetäytymisestä hiljaisuuteen ja jumalanpalveluksesta, joka luo rytmiä helsinkiläisen kirkkoherran vaimon elämään.

Elämää kuoleman silmälasien läpi

Kaskisen elämä ei ole ollut aina yhtä levollista ja harmonista kuin nyt näyttää.

Rippikoulun jälkeen hänelle tuli vaikea vaihe, kuoleman ajatuksia ja pelkotiloja. Äiti soitti kerran papille ja pyysi: ”Kieltäkää Anna-Marilta kaikki hengellinen kirjallisuus!”

– Menin syövereihin. Ajattelin kuolevani pian – ja jos kristityn elämä on näin vaikeaa, luovutan! Lähdin kuitenkin sille tielle.

Lapsesta lähtien Kaskinen oli pelännyt kuolemaa ja sivunnut sitä teksteissään.

– Katselin pitkään todellisuutta kuoleman silmälasien läpi. Onnellisimmallakin hetkellä tiedostin varjon: en voi hallita elämääni. Myös tärkeimmät ihmiseni voidaan tempaista vilauksessa viereltäni.

– Iän myötä tulee koko ajan menetyksiä, ja aina vain raskaampia. Jos minulla ei olisi uskoa ylösnousemukseen ja siihen, että surunkaan keskellä ihminen ei ole turvaton ja yksin, se olisi toivoton yhtälö.

Lue lisää Sanasta 29-30/16 Anna-Marin ajatuksia elämän vastoinkäymisistä.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä