22.9.2016Teksti Janne VillaKuva Jani Laukkanen

Haluan sytyttää kansalaiset kukoistamaan

k-38-2016-04-Arto Salonen hiusten huiskeUsko on Arto O. Saloselle tapa liittää itsensä osaksi kosmoksen isoa kokonaisuutta. – Kaikki liittyy kaikkeen. Hengellisiä ja maallisia kytköksiä tunnistaessaan ihminen tajuaa elämän täyteläisyyden. Kristinusko on minulle isoin merkityksen antaja. Sen kautta saamme yhteyden äärettömään, mikä on aivan mieletön juttu! Jumalalle kaikki on mahdollista.

 

– Ehkä joku on luonut koko tämän huikean systeemin. On aikamoista keskisormen näyttämistä hänelle, jos me sammutamme ja pidämme piilossa kykyjämme ja mahdollisuuksiamme. Täyteen ihmisyyteen kasvamiseen kuuluu omien voimavarojen tunnistaminen ja niiden saattaminen yhteiseen käyttöön, toteaa dosentti Arto O. Salonen.

– Minua polttelee pyrkimys saada ihmisten täysi potentiaali käyttöön yhteisöissä, kansakunnassa ja itsessäni. Sille tehtävälle haluan elää. Tämä nykyinen olemassaolon ihanne – käy töissä ja kuluta – ei anna sitä kiksiä, mitä ainutkertainen elämä huutaa, sanoo harvinaisen suurten linjojen visionääri Arto O. Salonen, 52.

Kasvatustieteiden tohtorin akateeminen läpimurto tapahtui vuonna 2010 teemaltaan äärimmäisen ajankohtaisella väitöskirjalla Kestävä kehitys globaalin ajan hyvinvointiyhteiskunnan haasteena.

Nyt poikkitieteellisenä tutkimuskohteena on siirtyminen joustavampaan, ruuhkattomampaan ja saasteettomampaan liikkumiskulttuuriin. Suomi voisi edetä eturintamassa ketterien liikkumispalvelujen haltuunotossa ja valtavirtaistamisessa.

Salonen selvittää, miten kansalaisten liikennekäyttäytymisen muuttuminen sekä markkinoiden ja digitalisaation tuomat mahdollisuudet voidaan valjastaa kestävän kehityksen edistämiseen.

– Haluan löytää suuntaviivoja suomalaiselle yhteiskunnalle ja toiveikkaalle tulevaisuusvisiolle, joka yhdistää ihmiset toimimaan globaalisti ja paikallisesti paremman huomisen puolesta, mies kiteyttää missionsa.

Koe elämän täyteys omistamisen sijasta

Sotien jälkeisenä köyhyyden aikana ajateltiin, että materiaalisesta turvasta löytyy onni. Ajattelutapa jäi päälle, vaikka siitä olisi jo varaa irrottautua, Salonen näkee.

”Ekososiaalisesti sivistyneet” kansalaiset ovat vaihtamassa mammonan haalimisen suurempien tarpeiden tyydyttämiseen, tutkija tietää.

– Mitä enemmän koen itseni arvokkaaksi ihmisenä, sitä paremmin asiani ovat. Mutta mitä enemmän arvotan itseäni omistamisen ja härpäkkeiden kautta, sitä enemmän jään oman elämäni kulisseihin. En ikinä saa omistamisesta kaipaamaani arvostusta ja olemisen syvyyttä.

Kulutuskäyttäytymisessä etenkin nuoret aikuiset ovat siirtymässä merkityksellisiin ja vakaumuksellisiin valintoihin. Heidän ei esimerkiksi tarvitse omistaa kalliita kulkuneuvoja.

– Jos voin osallistua pienelläkin elämänvalinnallani ongelmien ratkaisuun, illalla peilistä katsoo tyytyväinen kaveri. Ratkaisuksi asettumalla on mahdollista pitää toivosta kiinni. Jos toivo hyvästä tulevaisuudesta häviää, mitä jää jäljelle?

– Haluan avartaa ajatteluamme, jotta meihin tulisi lisää elämän poltetta. Nyt tietty vaihtoehdottomuus ja synkkyys kahlitsee ja rajoittaa suomalaisia. Se pitää meitä turhaan kyyryssä.

Fanaattinen viherpiiperrys ei edistä elämänpaloa

Aikamme erityiskysymys on päästä harmoniaan ekologisten kysymysten kanssa, mutta fanaattinen viherpiiperrys pilaa Arto O. Salosen mielestä ympäristöongelmien hoitamisen.

Tarvitsemme ”elämältä maistuvan unelman tulevaisuudesta, jonka suuntaan syttyy halu edetä”.

– Meidän ei pidä mennä uhrautuminen, tinkiminen ja luopumispuhe edellä vaan positiivisen kannustamisen kautta. Elämänpalon lisääntyminen ei ole hyvästä elämästä tinkimistä. Mikään roju ja roipe eivät tee elämästä innostavaa.

– Voimme saada tyydytystä myös siitä, että tulevat sukupolvet ovat ylpeitä tekemistämme ratkaisuista. Aika on kypsä suunnan tarkistamiselle.

Salonen pyrkii kuluttamaan entistä vähemmän. Hänenkin omakotitalonsa pihalla seisoo kuitenkin tyyris hybridiauto, jota käytetään lähinnä lasten kiikuttamiseen harrastuksiin ja kaupassa käyntiin.

– Meillä kaikilla on sama sivistyksellinen haaste, joka liittyy inhimilliseen kasvuumme: Kuinka saada teot ja käyttäytyminen vastaamaan omia arvoja? Tulevaisuuden rakentaminen edellyttää sen pohtimista, mitä tarvitaan enemmän ja mitä vähemmän hyvän elämän elämiseksi.

Pelinrakentajan johtotähtenä toisten tsemppaus

Arto O. Salonen hahmottaa itsensä pikemminkin pelinrakentajana kuin maalintekijänä.

– On nautinnollista seurata, kun joku yltää omaan parhaaseensa ja iloitsee siitä, mitä tekee. Haluan olla sytyttämässä ihmisiä kukoistamaan.

Toisten tsemppaaminen on ollut punainen lanka Salosen kolmella eri uralla: taiteilijana, globaalin oikeudenmukaisuuden edistäjänä ja tutkijana.

Gospelmuusikkona hän soitti rumpuja ja pianoa useissa kokoonpanoissa ja toimi tuottajana 27 levyllä, muun muassa Pekka Simojoen ja Lasse Heikkilän projekteissa.

– Studiossa oma työskentely täytyi hallita täydellisesti, jotta itsestä ja muista sai kaiken irti. Taiteen tekeminen oli hyvä oppi olennaiseen keskittymisestä.

Luokanopettajana ja musiikinopettajana työskennellyt Salonen vastasi muutamana kesänä myös Tuomasmessun musiikista. Musiikkityö loppui ulkomaille muuton myötä.

Vuosina 2004–2007 Salonen toimi juristivaimoineen Keniassa kehitysyhteistyössä lähetysjärjestön palveluksessa.

Globaalin oikeudenmukaisuuden ongelmat, kuten ilmastonmuutos, konkretisoituivat Afrikassa. Sadekaudet olivat siirtyneet, ja lopulta sateet tulivat hirmuisina kuuroina, jotka veivät pellosta siemenet.

Lähetystyössä Saloset kokivat tehtäväkseen ihmisten arvokkuuden puolustamisen. He auttoivat paikallisia edistämään elintärkeitä sosiaalisia hankkeita. Länsimaisen kulttuurin tulkkeja tarvittiin tukien saamiseksi projekteihin.

Afrikka antoi perspektiiviä nykyiseenkin työhön.

– Afrikkalaisten mielestä sosiaaliset verkostot tekevät täyteläisen päivän ja antavat kokemuksen, että elämä maistuu.

– Me haemme materiasta elämänvoimaa, mutta se ei tuo sitä. Voisimme opetella tunnistamaan elämän ydintä. Tällöin huomaisimme kuinka suurimmat kiksit liittyisivät sosiaalisiin kohtaamisiin ja aineettomiin asioihin.

Kasva sellaiseksi kuin parhaimmillaan olet

Ihmisen tehtävä on kasvaa sellaiseksi, mitä hän voisi parhaimmillaan olla, Salonen määrittelee.

Kasvuprosessi lähtee omaan persoonaan tutustumisesta, jolloin ihminen osaa toimia oikeaan aikaan oikealla paikalla ja omilla vahvuusalueillaan. Itseä innostavista ja muiden parasta edistävistä toimista jää yleensä erinomainen jälki.

– Jos joku haluaa lisää elämänpaloa, hänen on syytä satsata asioihin, jotka kannattelevat elämää, eikä tehdä jotain diibadaabaa. Mutta kaikilla meillä jää kapasiteettia käyttämättä ja voimavaroja lakaistaan paljon piiloon.

– Suomessa on monia mitätöityneitä ja sammutettuja ihmisiä. Jos heissä heräisi intohimoisempi elämänkipinä, monet asiat olisivat loistokkaammin.

Yksilökeskeisyyden ylenpalttinen korostaminen estää elämän syvämerkitysten löytämistä.

– Me olemme valtavan ylpeitä siitä, että pärjäämme yksin ja itsenäisesti. Esimerkiksi taide ja uskonto voivat onneksi avata yhteyden ulkopuolellamme oleviin merkityksellisiin asioihin.

Pönötys ei kokoa aktiivista kirkkokansaa

Ihmisten paras anti pitäisi valjastaa elinvoimaisten organisaatioiden käyttöön ja kansakunnan rakentamiseen, Arto O. Salonen painottaa.

Hän toivoo myös kirkon elävän ja sykkivän osana yhteiskuntaa ja limittyvän aktiivisten kansalaisten kautta osaksi kaikkea kulttuuria. Pönöttämisestä vapautunut kirkko voisi olla yhteisö, jossa jokainen saa kokea itsensä osalliseksi ja arvokkaaksi.

Salonen käy silloin tällöin kotiseurakuntansa Kannelmäen messussa.

– Jumalanpalveluksessa tulee joka kerta fiilis, että tänne kannatti tulla. Etenkin ehtoollisen mysteeriossa on jotain todella pyhää ja ihmistä suurempaa. Sen edessä haluan vain olla hiljaa.

Salonen soisi kirkossa puhuttavan luovuttamattomista ja pyhistä asioista, joiden yli ei saa missään tapauksessa kävellä – esimerkiksi ikääntyvän ihmisen hyvästä elämästä.

– Ei pitäisi laskea, onko vaippasäkin hankkiminen vanhukselle kannattavampaa kuin työntekijän palkkaaminen. Tämä on ihmisoikeuskysymys!

– Kaikki ei voi olla kaupan. Ihmisyys välineellistyy, jos mittaan toisen arvokkuutta yhteisölle rahassa tai sillä, mitä hyötyä hänestä saa. Tällöin en enää kohtaa henkilöä ainutlaatuisena ja itsessään arvokkaana vaan teen hänestä hyödykkeen.

Perfektionistiset teot eivät ole uskon pointti

Arkisen olemisen ja tekemisen läpäisevä usko on Saloselle luonteva osa omaa persoonallisuutta ja identiteettiä.

Luonteeltaan Arto arvioi olevansa etsijä ja kyseenalaistaja, joka ei halua jämähtää valmiiksi annettuihin totuuksiin vaan löytää omakohtaisesti sen, minkä varaan rakentaa elämää.

– Uskoni kypsyy kaiken aikaa ja on muutoksessa. Koko elämää kannattelevan uskon merkitys on suurempi kuin ihminen pystyy edes tajuamaan. Oman elämän arvokkaan tarkoituksen tunnistaminen saa ihmisen kukoistamaan.

Vuosien saatossa Salosen uskon painopiste on muuttunut tekoihin panostamisesta levolliseen olemiseen.

– Perfektionistina olen rimpuillut oman riittämättömyyteni kanssa. Nykyään ymmärrän, etteivät teot ole uskon pointti.

– Meillä olisi kaikki paremmin, jos arjessa olisi läsnä pyhyyden kokemus. Se on ihmisen keskeneräisyyden ja Jumalan täydellisyyden kohtaamista.

Ihmisen kapasiteetti ei riitä lähellekään Jumalan määrittelemistä.

– Mitä enemmän ihminen tietää, sitä vähemmän hän tietää tietävänsä. Tämä vetää nöyräksi, tutkija myöntää.

Intohimoisesti elämäänsä, työhönsä ja kiinnostuksen kohteisiinsa suhtautuva mies haluaa kuitenkin päästä yhä pidemmälle tieteen ja uskon saroilla. Siltä osin vanha perfektionisti on yhä voimissaan.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä