1.5.2013Teksti: Janne VillaKuvat: Jani Laukkanen

Autenttista itseä etsimässä

lisa enckell
-Olen vasta keski-iässä ymmärtänyt, ettei elämästä tulekaan valmista, vaan se on jatkuvassa muutoksessa, radiotoimittaja Lisa Enckell sanoo

 – Haluan olla totta niin toimittajana kuin kirkollisena luottamushenkilönäkin. Minun on saatava olla oma persoonani – kaikkine puolineni ja näkökulmineni. Luovuuden liekin täytyy palaa vapaasti niin, että voin tulla siksi, mitä pohjimmiltani olen, sanoo Lisa Enckell.

Hetkessä hyvin intensiivisesti läsnä olevan ja eläväisen Lisa Enckellin työskentelyä on ilo seurata Ylen studiossa Pasilassa. Kuin orkesteria suvereenisti johtava kapellimestari hän ohjaa kädenliikkeillään äänimiehiä, uutistenlukijoita ja haastateltuja radio-ohjelmassaan Kultakuume.

Pappina ja lähetystyöntekijänä sekä kirkollisena työntekijänä ja toimittajana ennen nykyistä uraansa työskennellyt Enckell tunnustaa työpäivän jälkeen, ettei hänen olonsa ollut kovin suvereeni vuonna 2007.

Tuolloin hän jätti vakinaisen työnsä Kirkon tiedotuskeskuksessa ja lähti kokeilemaan siipiään vapaana toimittajana.

Hyppy tyhjän päälle

Kahden teini-ikäisen lapsen yksinhuoltaja teki radikaalin ratkaisun.

– Sisäinen pakko lähteä uuteen suuntaan kasvoi niin vahvaksi, että hyppäsin tyhjän päälle. Olin freelancerina, kunnes minut vakinaistettiin. Vaikka prosessi oli vaikea ja rankka – en esimerkiksi pitänyt moneen kesään lomia – olen nyt todella onnellinen siitä, että uskalsin hypätä.

– En olisi ollut itselleni totta, jos olisin jäänyt silloiseen työhöni. Olisin muuttunut nurkissa lymyäväksi kirkonrotaksi. Toivon kuitenkin, etten joudu tekemään enää uudelleen yhtä huikeaa loikkaa, Lisa Enckell kertoo.

Teologi-toimittajan elämäntarinassa toistuu tinkimätön sisäisen totuudellisuuden, autenttisuuden ja rehellisyyden vaatimus. Tämä lienee vastareaktiota siihen, että yhdessä elämänvaiheessa hän huomasi ahtautuneensa henkisiin raameihin, joihin ei enää sopinut.

– Uskovaisuuteni tiukassa pakkopaidassa unohdin inhimillisyyteni. Ihminen on kuitenkin monimutkainen ja muuttuva persoona, Luojan luoma yksilö.

– Yritin mahduttaa Jumalankin ikään kuin johonkin tietokoneeseen tai kännykkään, jota voi hallita. Tänään Jumala on minulle paljon suurempi.

Tosiuskovaisen ihanteen armoton suorittaja

Kaksikielisen tamperelaistytön kotitausta oli kristinuskon ja kirkon vastainen. Tietyt kovat elämänkokemukset olivat, ”ymmärrettävistä syistä”, katkeroittaneet vaarin, ja isäkin vieroksui kristillisiä menoja.

Lisalla oli hengellisiä kokemuksia Jumalan rauhasta, etenkin luonnossa. Hän muistaa teini-iästä yhden erityisen voimakkaan kokemuksen järven rannalla.

– Aurinko paistaa, selkäni takana on suuri puu, minuun laskeutuu ääretön rauha. Havahduin ja tulin vähitellen tietoiseksi Jumalan läsnäolosta niinä myrskyisinä nuoruusvuosina, jolloin etsin itseäni ja sitä, kuka minä oikein olen.

Seurakuntapiirit, joissa Enckell vaikutti 1970-luvulla, olivat aika ankaria. Oikea usko ja elämänmuoto määriteltiin tarkasti.

– Olin utelias ja temperamenttinen, mutta minulla oli kai myös kiltin tytön syndrooma. En koskaan uskaltanut rikkoa mitään annettuja rajoja kovin radikaalisti.

– Rakentamaani uskovaisen malliin kuului ainainen ystävällisyys ja hymyileväisyys. Vaikka puhuttiin armosta, en osannut olla ainakaan itselleni armollinen. Yritin ja yritin suorittaa kunnon uskovaisen elämää. En voi syyttää ketään tästä.

Lisa Enckell muodosti huomaamattaan mielessään ”tosiuskovaisen superihanteen”, jonka mittoja hän koetti kovasti täyttää.

Lue koko haastattelu Sanan verkkolehdestä


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä