4.8.2016Teksti Janne VillaKuva Rami Marjamäki

Auttajakin tarvitsee tukea

Kokenutkin sielunhoitaja joutuu joskus turvautumaan toisten tukeen.
  – Aidon välittämisen ja rakkauden kautta ihminen voi saada kokemuksen siitä, että myös Jumala välittää hänestä, sanoo kristillisen toipumistyön Kriton koordinaattori, pastori Ulla Halttunen.

k-31-2016-04-ulla_halttunen

Auringonpimennyksen aikana vuonna 2015 Ulla Halttusen äiti kuoli.

– Olin aika lailla lopussa, pastori tunnustaa.

Toisten auttaja ja sielunhoitaja oli hyvin väsynyt äitinsä pitkällisestä sairastamisesta ja saattohoidosta. Aiemmin toinenkin läheinen sairasti vakavasti.

Suru väsytti fyysisesti ja aiheutti neurologisia häiriöitä. Ajatus katkesi välillä.

– Ymmärrän nyt entistä paremmin tilannetta, jossa joku tarvitsee tukea ja apua. Silloin jokainen meistä kaipaa kuulla hyviä, rohkaisevia ja rakastavia sanoja.

– Jos ihmisellä ei ole kokemuksellista tarttumapintaa läheisten hyvyyteen ja rakkauteen, miten hän voisi ymmärtää tai hahmottaa Jumalan rakkauden, Halttunen pohtii.

Hyvä kiertää takaisin

Helpotus raskaaseen tunnelmaan tuli thaimaalaisen vankilan kautta. Kolmekymppisenä Halttunen oli tutustunut lähetystyöhön vankien parissa Bangkokissa. Hän kirjoitti kirjeitä nuoren thainaisen kanssa ennen tämän teloitusta ja elinkautisen saaneen afrikkalaismiehen kanssa.

Kristityksi kääntynyt, huumeiden salakuljetuksesta tuomittu kirjeystävä pääsi vapaaksi 16 vankilavuoden jälkeen. Yhteys miehen perheeseen säilyi senkin jälkeen.

Vuodenvaihteessa 2015 mies soitti pitkän Skype-puhelun Yhdysvalloista ja keskustelut jatkuivat keväällä.

– Hän ei ollut unohtanut sitä tukea, jonka oli aikanaan saanut, ja halusi vuorostaan osoittaa ystävyyttä ja rakkautta. Sain kuulla olleeni ja olevani arvokas ja tärkeä. Se oli minulle hyvin merkittävää. Lopetin joidenkin asioiden murehtimisen ja aloin toipua.

– On äärimmäisen tärkeää saada tuntea toinen ihminen syvällisesti ja tulla vastaanotetuksi sellaisena kuin oikeasti on. Emme tule koskaan kohdatuksi, jos pidämme kaikissa yhteyksissä yllä jotain roolia, kuten ammatti-minää tai seurakunta-minää.

Afrikkalaiseen ”laajennetun perheen” käsitykseen liittyi tarjous, että miehen perhe hoitaa Halttusta tämän tultua vanhaksi.

– En ole kauheasti kuullut huolenpidon ja välittämisen sanoja, vaan olen ollut yleensä aina itse huolenpitäjän roolissa. Raskaassa elämäntilanteessa on kumman elvyttävää, jos joku sanoo pitävänsä sinusta huolta. Silloin ihminen ymmärtää, ettei hän ole ihan yksin ja omassa varassaan.

Lue koko Ulla Halttusen haastattelu Sanasta 31/2016


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä