3.11.2016Teksti Anu HeikkinenKuva Sampo Korhonen

Elossa joka hetki

carita

Monen mielestä koti Suomen suurimman hautausmaan portin sisäpuolella kuulostaa vähän liian eksoottiselta. Myös pariskunnan ammatit saavat jotkut säpsähtämään: Carita työskentelee Helsingin Malmin hautausmaalla krematorionhoitajana, Marko on vainajankuljettaja.

– Joskus ihmiset ajattelevat, että näissä hommissa pitäisi olla synkkä tyyppi. Nauraakaan ei saisi. Jutellessa voi huomata, että olemmekin ihan tavallisia ihmisiä, Marko sanoo.

Carita ja Marko ovat kaikkea muuta kuin hymyttömiä. Heidän seurassaan hautausmaan tyhjässä kappelissa alkaa melkein epäilyttää, tohtiiko tällaisessa ympäristössä nauraa näin paljon.

– Kun kuolema on koko ajan läsnä työssä, ilo on siihen ainoa vastalääke, Carita sanoo.

Isältä pojalle, äidiltä tyttärelle

Molemmat ovat työskennelleet kuoleman parissa lähes koko ikänsä. Marko seuraa ammatissaan isäänsä, joka toimi 45 vuotta vainajankuljettajana pääkaupunkiseudulla.

– Kahdeksan tai yhdeksän vanhana olin ensimmäistä kertaa faijan mukana töissä. Kurkistelin arkun reunan yli, kun hän laittoi vainajaa kuntoon. Aika nuorena pääsin apumieheksi, hän kertoo.

Carita päätyi nuorena kesätöihin Malmin hautausmaalle ja jäi sille tielleen. Ensin hän työskenteli puutarhahommissa, sitten vahtimestarina ja nyt krematoriossa. Väliin on mahtunut vain muutama vuosi kiinteistöalalla ja lasten kanssa kotona.

– Myös kaikki kolme lastani ovat olleet aikoinaan kesätöissä hautausmaalla. Tyttäreni Christa työskentelee täällä nykyisin vahtimestarina, Carita kertoo.

Pariskunnan rakkaus syttyi ruumishuoneella, tietenkin. Vuosituhannen alussa Carita otti vahtimestarina vastaan vainajia, joita Marko kuljetti. Vapaapäivinään Carita lähti mukaan, jos Markolla oli hakukeikka jonnekin kauemmas. Romanttisten kynttiläillallisten sijaan istuttiin kahvilla huoltamoiden kuppiloissa.

– Niillä reissuilla tärkeä tehtäväni oli pukea vainajille sukat jalkaan. Ensin vähän hätkähdin, kun Marko sanoi, että laitapas nuo. Pian siihen tottui, Carita kertoo.

Lue Sanasta 44/2016, millaista on, kun kuolema on läsnä jokaisessa työpäivässä.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä