17.12.2015Teksti Janne VillaKuva Sampo Korhonen

Eero Huovinen ja saarnaamisen taito

k-51-2015-4-Eero Huovinen
Eero Huovinen
hikoilee ja vapisee. Saarnaaminen on hänelle aikamoista tuskaa. Juonta ei tahdo löytyä, sanottavaa on kaivettava kiven alta ja usein sieltäkin tuntuu löytyvän vain tomua. Ääni juuttuu nenään. Mies mumisee ja nielee sanojen loput. Nämä ensimmäisten pappisvuosien vaikeudet johtivat siihen, että saarnaamisesta tuli Huoviselle elämänmittainen harjoitus.

Kun dogmatiikan professori valittiin Helsingin piispaksi, uusi rooli nosti entisestään saarnaajan rimaa. Hän hioi tekstiä pitkään, mutta pakotti itsensä puhumaan ilman papereita, vaikka kädet tärisivät toisinaan ennen puheen aloitusta.

”Oli yritettävä olla kansanomainen olematta populisti. Pään puheen rinnalla oli harjoiteltava sydämen puhetta”, Huovinen muistelee uutuuskirjassaan Saarna? (WSOY).

Saarnaamisen jalosta mutta vaikeasta taidosta eläväisesti ja perusteellisesti kertovassa teoksessa kuvataan, kuinka kovalla työllä Huovisen saarnat syntyivät.

Piispasta kehittyi erittäin taitava puhuja, joka kykeni ottamaan erilaiset yleisöt haltuun. Entinen mumisija valittiin Vuoden puhujaksi 1995.

Asiakaskeskeisyyden
kiusaukset

Puhetaidon kohentaminen on tärkeää, mutta olennaisinta on se asia, mistä saarnaaja puhuu. Ykkösasia on ihmisen suhde Jumalaan. Hyvän saarnan ytimessä on Kristus, Eero Huovinen korostaa.

– Joskus kirkosta tulee lähdetyksi saarnan suhteen aika tyhjin eväin. Onneksi kirkossa on silloinkin laulettu virsiä ja luettu käsikirjan mukaisia, kunnollisia ja vakiintuneita rukouksia.

Silloin tällöin piispa kuulee toiveita, että saarnan sisältö pitäisi päivittää vastaamaan nykyihmisen maailmankuvaa. Saarnan pitäisi olla ”asiakaskeskeinen” tai ”asiakaslähtöinen”.

Saarnaajalle ei riitä, että hän uskoo osaavansa asettua ”asiakkaan” asemaan, Huovinen ajattelee. Saarnaajan on tiedettävä, mitä tavaraa hän haluaa myydä. Hänen on tunnettava evankeliumin eli hyvän sanoman sisältö.

Aito asiakaskeskeisyys voisi merkitä sitä, että kuulija otetaan vakavasti, mutta hänen kuluttajansuojaansa puolustetaan eikä hänelle kaupata kosiskelevalla tyylillä epäkuranttia kamaa.

Ellei saarnaajalla ole mitään kerrottavaa, konstitkaan eivät auta. Kaunopuheisuudesta on jopa haittaa, jos sisältö on ontto. Ulkonaisen tyylin puolestapuhuja voi olla kuin riikinkukko tai satakieli, mutta jos asia on ohut, hän on kuin harakka tai räkättirastas, Huovinen vertaa.

Lue koko juttu Sanasta 51/2015


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä