1.9.2017Teksti Erja Taura-JokinenKuva Johanna Manner

Ei ihan tavallinen mummu

marjapriya

Marja Mäkelä lupautui kymmenen vuotta sitten nuoren intialaisrouvan äidiksi. Kesällä hän sai tyttärensä ja tämän perheen ensi kertaa Suomeen.

Marja Mäkelä lähti Intiaan opettamaan kristilliseen avustustyöhön keskittyvän One Way -kylän henkilökuntaa kymmenen vuotta sitten. Perillä hän sai tulkikseen paikallisen Pamidipamulan pariskunnan, jonka nuori Priya-vaimo kertoi elämästään suomalaisseurueelle eräällä bussimatkalla.

– Tarina oli traaginen ja koskettava. Vaikka Priya oli syntynyt arvostettuun hinduperheeseen, korkeaan kastiin, hän oli menettänyt asemansa mukaiset edut jäätyään orvoksi. Orpous on Intiassa suuri häpeä, Marja kertoo.

Sukulaiset olivat hylänneet Priyan kadulle. Jumalan johdatusta oli se, että eräs kristitty vei hänet kristilliseen lastenkotiin. Kun tyttö oli varttunut 18-vuotiaaksi, siellä opettamassa käynyt pastori ihastui häneen ja pyysi vaimokseen. Rakkautta ei estänyt orpouden häpeä tai myötäjäisten puuttuminen.

Intiassa Marja sai kuulla Priyalta yllättävän kysymyksen:

– Voisitko sinä olla minun äitini?

Priya oli ehtinyt rukoilla vuosikaudet itselleen äitiä.

– Marjan tavattuani tiesin, että hän on vastaus. Kun puhuin elämästäni ja uskostani, kaikki suomalaiset olivat myötätuntoisia, mutta Marja osoitti rakkautta.

Lue koko juttu Sanasta 35/2017.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä