21.4.2016Teksti Hellevi PoutaKuva Sirpa Päivinen

Piti kokea sekin elämä

k-16-2016-4-Johanna Kare_4
Johanna Kare viihtyy myös kameran takana. Tänä keväänä hän on saanut kiitosta helsinkiläisistä asunnottomista ottamistaan kuvista. – Otin ne kuvat, koska halusin auttaa.

Arvottomuuden tunne teki Johanna Karesta julkisuushakuisen. Kohuotsikot ovat nyt taakse jäänyttä elämää. – Uskon myötä olen saanut ihmisarvoni.

Oli helteinen kesäpäivä viitisen vuotta sitten. Johanna Kare kulki Helsingin keskustassa ja päätti istahtaa hetkeksi puiston penkille. Hän löysi yhden vapaan paikan ja istuutui siihen. Vieressä nainen luki keskittyneesti jotain kirjaa. Sen kansi oli Johannasta mielenkiintoinen, joten hän kysyi tuntemattomalta vierustoveriltaan, mitä tämä lukee. Nainen vastasi, että Raamattua.

Nainen oli Henna Rasilainen, josta tuli Johannalle tärkeä kanssakulkija uskon tielle. Ennen tuota kohtaamista puiston penkillä Johannalle oli jo tapahtunut asioita, jotka enteilivät tulevaa.

– Jostain syystä lähelleni alkoi tupsahtaa uskovia ihmisiä. Katselin ja kuuntelin heitä uteliaana. Heistä huokui jännää rauhaa ja heidän silmistään loisti ilo. He olivat erilaisia tavalla, joka sai melkein kateelliseksi. Kiinnostuin heidän uskostaan ja aloin hieman tutustua siihen.

– Jumala kutsuu meitä eri tavoin, mutta kutsuu jokaista. Kaikki eivät huomaa sitä tai ovat niin kovapäisiä, että pistävät viimeiseen asti hanttiin. Jälkeenpäin ajatellen olen itsekin ollut melkoinen puupää, kun en aikaisemmin kiinnostunut oikeasta elämästä.

Kun Johanna vielä etsi, hänellä oli uskovainen facebook-kaveri Mika Rahikainen. Eräänä iltana tämä kysyi Johannalta, haluatko Jeesuksen elämääsi, ja pisti sitten amerikkalaista ylistysmusiikkia soimaan. Johanna lysähti sohvalle ja alkoi itkeä. Hän itki ja itki. Kyyneleet valuivat pitkin kasvoja. Samalla hän tunsi, miten jotain ihanaa ja rauhoittavaa virtasi koko kehon läpi.  Sen täytyi olla Pyhä Henki, hän päätteli.

Kun hän pian tuon kokemuksen jälkeen tutustui Hennaan, uusi elämä sai raamit. Hennan opastuksella hän löysi oman paikkansa ja tapansa toimia seurakunnassa. Hän on vapaaehtoistyöntekijänä Helsingin tuomioseurakunnassa ja toimii muun muassa ehtoollisavustajana. Kirkossa hän käy viikoittain, yleensä aamu- tai iltamessuissa. Hän laulaa mielellään virsiä, koska niiden laulaminen on hänelle ikään kuin rukousta.

Sain ihmisarvoni

Viime aikoina Johanna on ollut julkisuudessa valokuvasarjastaan, jonka hän on tehnyt asunnottomista. Siitä on tulossa näyttely Helsingin tuomiokirkon kryptaan heinäkuussa. Hän tulee samaan julkisuutta myös Tomi Salakarin elokuvassa Toisenlainen, joka on elokuvanakin toisenlainen. Se tehdään vapaaehtoistyönä nollabudjetilla ja tuotto luovutetaan hyväntekeväisyyteen. Johanna esittää siinä palkkamurhaajaan rakastuvaa Maria, joka uskoo, että jokaisessa ihmisessä on rankastakin taustasta huolimatta jotain hyvää.

Johanna Kareen nimen näkeminen on saanut monen miettimään, että siinä on jotain tuttua. Se ei ole ihme, sillä hän oli aikoinaan paljonkin julkisuudessa. Hänet tunnettiin muun muassa juontajana. Hän esiintyi tv-mainoksissa ja oli mukana lukuisissa tv-ohjelmissa. Enää hän ei halua entisiä muistella. Häntä harmittaa vain se, että kesti turhan pitkään, ennen kuin hän löysi oikean elämän.

– Minun piti kokea sekin elämä. Uskon, että sen kokemuksen myötä pystyn nyt ymmärtämään ja auttamaan paremmin heitä, jotka tarvitsevat tukea ja apua.

Mitä kaikkea sitten tapahtui? Lue Sanasta 16/2016!


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä