26.2.2015Teksti Janne VillaKuva Sirpa Päivinen

Fantasian teologi puhuu haltijakielin

Pastori Petri Tikka on maailman parhaita Tolkien-tuntijoita. Hän hallitsee hyvin jopa J. R. R. Tolkienin luoman haltiakielen quenyan, jonka innoittajana olivat suomen kieli ja Kalevala. Fantasiakirjailijasta ja kielitieteilijästä on nyt tekeillä dokumenttielokuva, jossa Tikka on asiantuntijana.

k-09-2015-4-Petri Tikka 7

Nai Eru lje maanata! Se on quenyan kielellä: Jumala siunatkoon sinua!

Kun pastori Petri Tikka, 28, toimi taannoin puheenjohtajana kansainvälisessä Tolkienin kielten konferenssissa Helsingissä, hän järjesti Tolkien-messun. Psalmi 100 kuultiin englantilaisen kirjailijan ja kielitieteilijän J. R. R. Tolkienin (1892–1973) keksimällä ”haltiakielellä”.

Viime syksynä Tikka toteutti ”pyhän J. R. R. Tolkienin muistopäivänä” Kallion kirkossa messun modernin fantasiakirjallisuuden isän kuolinpäivänä.

Messun jälkeen Tikka lauloi haltiakielelle kääntämänsä Satumaatangon. Quenyaa ei osaa kovinkaan moni koko maailmassa, sillä se ei ole ollut koskaan käyttökielenä. Kielen taitajia on ehkä satoja, enintään tuhansia.

Millainen taiteilijasielu ottaa haltuun haltiakielen?

Tähtien sodasta Tolkienin lumoihin

Seitsenvuotiaana helsinkiläisen kulttuurikodin kasvatti alkoi ahmia tietokirjoja. Varhaisteininä hänestä tuli Tähtien sota -fani.

Tolkien löytyi 13-vuotiaana, kauniisti kuvitetun englanninkielisen kirjan kautta.

– Etukansi oli vain niin vaikuttava: maanläheinen, kaunis ja klassinen. Kuvissa olivat Kontu, Tuomiovuori ja Sauronin torni. Myös kirjan tuoksu oli hyvä. En ymmärtänyt kaikkia sanoja, mutta tunnelma oli hieno, Tikka muistelee.

Tolkienin teologisen merkityksen ymmärtäminen syveni äidin, teologi Eeva Tikan, pitämässä yksityisrippikoulussa.

– Minulla oli leirifobia. En voinut mennä ujona ihmisenä tavalliselle rippileirille.

– Äiti osasi ovelasti keskustella aiheesta, josta olin kiinnostunut. Me puhuimme paljon Tolkienista ja hänen suhteestaan kristinuskoon.

Ujo poika tottui esiintymään

Äiti aavisti jo pojan syntyessä, että tästä tulisi pappi tai sananpalvelija.

Tietystä ujoudestaan ja sisäänpäin kääntyneisyydestään huolimatta Petri onkin pystynyt toimimaan julkisessa työssään – ja vetämään myös kerran kammoksumiaan rippileirejä.

Kansallisoopperan kapellimestarina ja säveltäjänä työskennelleen isän Kari Tikan esiintymisten seuraaminen totutti aikanaan esiintymistilanteisiin.

– Lapsena olin hyvin arka ja äidin helmoissa, paitsi jos tutustuin johonkin ihmiseen. Mutta esiintymistä en pelännyt.

– Tunnen olevani melkeinpä eniten oma itseni silloin kun laulan julkisesti, saarnaan tai olen muuten esillä, Petri Tikka kertoo.

Välit vanhempiin ja sisaruksiin ovat läheiset. Mies asuu samassa rapussa kuin vanhempansa.

Messu aina mielen

Kallion ilmaisutaidon lukion filosofian opettaja oli ”jääräpäinen ateisti”. Kaiken kyseenalaistava ja suhteellistava filosofia johti kristityn perheen pojan eksistentiaaliseen kriisiin: Jos Jumalaa ei ole, onko ihmisyyskin harhaa?

Nuorukainen pääsi katsomuksellisesti vakaammalle pohjalle, kun hän alkoi taas nähdä kristinuskon merkityksen olemassaolon mielekkyydelle.

– Evankeliumin usko toi minulle syvän avun – ihmisyys on olemassa, sillä Kristus on kaiken siihen kuuluvan pimeyden ja epäilyksen keskellä.

Teini-iässä Petri oli joskus poissa koulusta ahdistuksen takia. Onneksi yksi vanhempien – ja Tolkienin – tavoista oli tullut tutuksi. Hän tottui käymään jo lapsena kirkossa joka sunnuntai.

– Jumalanpalvelus rauhoitti mieltäni, ja koen sen edelleen tärkeäksi henkiselle hyvinvoinnilleni. Kirkko on sosiaalisesti turvallinen paikka. Siellä voin olla vapaasti.

– Messussa ei vaadita kommunikoimaan kuin korkeintaan rauhan tervehdyksessä. Laulan kuuluvalla äänellä, ja kovempaa laulaa yleensä vain veljeni, jos hän sattuu olemaan samaan aikaan paikalla, Petri naurahtaa.

Yhteislaulukulttuuri on valitettavasti kuolemassa Suomessa, laulua opiskellut sekä sävellyksiä, sanoituksia ja virsien käännöksiä tehnyt mies kritisoi.

– Minunkin aikanani koulussa opetettiin lähinnä epämääräisiä päiväperhosia.

Kovin moni suomalainen ei käy kirkossa, vaikka sieltä saisi niin paljon, pappi pohtii.

– Joskus minun on vähän vaikea hahmottaa tätä nykymaailmaa ja sen todellisuutta. Tuntuu, että elän eri kontekstissa kuin suurin osa ihmisistä.

– Ehkä minulla on erilainen arvomaailma kuin useimmilla muilla. Monet ajattelevat esimerkiksi, että ihmissuhteet ovat kevyitä, mutta minä suhtaudun niihin asioihin vakavasti, Petri Tikka tunnustaa.

Avioliiton pyhyyttä painottavan, hyväkäytöksisen herrasmiehen seurusteluyritykset eivät ole vielä johtaneet toivottuun lopputulokseen, vaimon löytämiseen.

– Yrityksestä se ei ole ollut kuitenkaan kiinni!

Kalevala haltiakielen kimmokkeena

Lukuisia kieliä osaava Petri Tikka on löytänyt Tolkien- ja haltiakieliharrastuksensa kautta tuttuja ympäri maailmaa. Hänen asemansa alan vaikuttajana vahvistunee pian.

Tuottaja ja ohjaaja Riitta Jalonen viimeistelee kansainvälisillekin markkinoille suunnattavaa dokumenttia Tolkienin ja hänen fantasiakirjojensa suhteesta kristinuskoon.

– Tämä on pohdiskeleva dokumentti, jonka tunnelmaan ja sisältöön olen tyytyväinen, Tikka kiittää.

Suomalaisasiantuntija analysoi Tolkienin elämänkokemusten, kuten sota-ajan, ja kristillisten arvojen vaikutusta tuotantoon. Elokuvassa Tikka rukoilee Isä meidän -rukouksen quenyan kielellä, jonka pohjana on suomi.

Kielitieteilijänä Tolkien oli ihastunut eniten suomeen ja latinaan. Kalevala kolahti filologian professoriin ja toimi alkuinspiraationa haltiakieli quenyan kehittämiselle.

Pyyteetön rakkaus pyhän miehen hyveenä

Mikä on englantilaiskirjailijan anti kristinuskolle?

– Tolkien avasi uusia mahdollisuuksia mielikuvituksen ja taiteellisuuden käyttämiseen kristillisen sanoman ymmärtämisessä. Esimerkiksi rippikoulussa voi hyödyntää näitä tarinoita: Taru sormusten herrasta, Silmarillion, Hobitti, Tikka vastaa.

Kirjailija itse kuvailee Taru sormusten herrasta -järkälettään näin: ”Se on tietysti pohjimmiltaan uskonnollinen ja katolinen teos, alkujaan se oli sitä tiedostamattani, mutta hiomisen myötä siitä tuli tietoisesti sellainen.”

– Pyyteetön rakkaus ja uhrautuminen toisten puolesta ovat tolkienilaisia perushyveitä. Kertomusten etiikka perustuu kristilliseen moraaliin, jossa keskeisintä on armo.

Luterilaispappi on allekirjoittanut vetoomuksen hartaan katolilaisen Tolkienin autuaaksi julistamisen puolesta.

– Luterilaisen näkemyksen mukaan jokainen kristitty on kyllä pyhä.

Armo kumoaa katastrofitkin

Kristillinen katsomus tulee vahvasti läpi Tolkienin teosten ja ajattelun rakenteista, vaikkei hän halunnutkaan alleviivata uskoa kirjoissaan.

Fantasiakirjailijan arvomaailman syvyys teki Petri Tikkaan vaikutuksen jo ensilukemalla. Häntä puhutteli erityisesti se, miten Sormusten herran Frodo epäonnistui tehtävässään, eikä ollut suuri sankari.

– Tolkienin kirjoissa epäonnistumisista ja katastrofeistakin voi seurata jotain myönteistä. Vaikka henkilötkin olisivat epätäydellisiä ja syntisiä, kaikki voi kääntyä hyväksi – niin kuin on tarkoitettu.

Tehtävänsä alla murtuva päähenkilö on harvinainen hahmo fantasiakirjallisuudessa, Tikka huomauttaa. Sekä kyky vastustaa pahaa että pahan voittaminen osoittautuvat Jumalan lahjoiksi.

Tolkienin kertomukset voi tiivistää Raamatun sanoin: ”Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa.”

Sydäntä riipi kadotuksen kauhu

Omaa pelastuskäsitystään pastori tarkensi kaksi vuotta sitten.

– Seurustelusuhteeni loppui. Mietin, mitä tälle ihmiselle ja kullekin meistä käy kuoleman jälkeen. Voiko rakas ihminen päätyä kadotukseen?

Kun suhde katkeaa, se on kuin kuolema, pastori tuskaili. Hänen sydäntään riipi kauhistuttava pelko.

– Jos lähimmäiselläni ei olisi pelastusta, se olisi tuskallista minullekin. Onneksi sain vahvistuksen siitä, että kaikki on kääntyvä hyväksi.

– Jos itse uskoin rakastaneeni erästä ihmistä vereslihalle asti, kuinka paljon enemmän kaikkivaltias Jumala, joka on mennyt kuolemaan asti rakkautensa tähden, pitäisi huolta kaikista rakkaistaan.

Tikka korostaa Kristuksen kantaneen maailman synnin. Rististä ja pääsiäisestä avautuu pelastava usko ja toivo.

– Kristus on mennyt ihmisten yksinäisyyteen, ahdistukseen ja erillisyyteen. Hän on kaikkein yksinäisimmän ja syntisimmän ihmisen rinnalla.

– Nikean uskontunnustuksessa odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää. Emme odota tuhoa. Lopulta jokainen kieli on tunnustava Kristuksen.

Väkivallan ja voiman harhat

Luterilainen oppi on ”hyvin pelastusrikas”, Petri Tikka tulkitsee.

Avaran pelastusnäkemyksensä aineksia hän löytää kirkkoisien lisäksi myös Tolkienilta. Sormusten herrassa Kristuksen kuninkaallista valtaa edustaa Aragorn, joka hallitsee oikeudenmukaisesti ja armeliaasti myös vihollisiaan.

Aragorn on kuva siitä syvästä todellisuuden voimasta, johon Tolkien uskoi, Kristuksesta, joka hallitsee parantamalla ja kukistaa vihollisensa ilman tuhoamista.

Tolkien kirjoitti kertomuksiaan maailmansotien raakuuksien ympäröimänä. Ne eivät ole pakoa todellisuudesta, vaan harhakuvitelmista, joissa voimaa, suuruutta ja väkivaltaa pidetään todellisuuden mittana.

– Se todellisuus, mihin Tolkienin kertomukset taluttavat kuin huomaamattaan, vailla suurta ääntä, on Kristuksen kirkko, maailmanlaaja seurakunta. Tämä on käsittämätön, näkymätön, harhalta vielä salassa olevassa armon valtakunta ja yhteisö, Petri Tikka näkee.

Kun Tolkien kääntää inhimilliset realiteetit päälaelleen, voima onkin usein heikkoudessa.

 Katso tästä video, jossa Petri Tikka laulaa Satumaa-tangon haltiakielellä.



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä