21.9.2014Teksti Janne VillaKuva Jani Laukkanen

Haltioitumisen ja hurmoksen
pimeä puoli

k-37-2014-4-Maria Peura
– Epäilyttävät gurut ja henkiset opettajat, joita seurasin, vetosivat hurmoksellisuuden kaipuuseeni. ”Täältä löytyy pelastus!” Enää en sekaannu sellaisiin yhteisöihin, joissa haisee lahkohome. Tunnistan sen hajun aika hyvin astuessani uuteen paikkaan.

Melkeinpä kuka tahansa saattaa sopivalla hetkellä langeta äärilahkoon tai taitavasti manipuloivaan guruun, kirjailija Maria Peura uskoo.  – Ne vetoavat alitajuisiin tarpeisiimme, ihmisen varjoihin, joista hän ei ole vielä saanut selvää.

Helsinkiläisen terapiaryhmän karismaattinen johtaja Dmitri – lääketieteen tohtoriksi itseään väittävä huijariterapeutti – puhuu potilailleen hypnoottisella, ihanalla äänellä.

”Kaikki menee hyvin, kun seuraat. Kaikki menee hyvin, kun hyväksyt. Kaikki menee hyvin, kun antaudut. Onko sinun helppo yhtyä tähän, tuntuuko, että ryhmän yhteinen tahto imaisee sinut sisäänsä, tuntuuko, että tykkäät toistaa ryhmän kanssa samaa lausetta ja tuntuuko kuin lause muuttuisi osaksi ajatusrakennelmiasi, osaksi verenkiertoasi, tuntuuko siltä, että tekisit mitä tahansa ryhmän puolesta...”

Ja taivaan tähdet putoavat  -romaanin päähenkilöstä, teini-ikäisestä Mirkasta tuntuu juuri siltä. ”Lapsia ollaan kaikki, Dmitrin lapsia.”

Onkohan kultin mahdollistavaa lahkolaismentaliteettia kuvattu kotimaisessa kaunokirjallisuudessa koskaan niin viiltävästi ja monikerroksisesti kuin Maria Peuran uutuusromaanissa.

Kaikupohjaa ääri-ilmiöille tarjoaa Lars Levi Laestadiuksen tarina. Herätysjohtajan opetuspuheita väärin tulkinneet Kautokeinon saamelaiset julistautuivat Kristukseksi ja tuomitsivat kanssaihmisiä helvettiin, karmeimmillaan kuolemaan.

– Laestadius on vaikuttanut kirjoittamiseeni, sillä olen kasvanut hänen herätysliikkeensä ilmastossa. Hän oli hyvin inspiroitunut tyyppi, joka tutki monia tieteenaloja ja kirjoitti toisaalta ihanan kansanomaisesti, rikkain kielikuvin. Oli itsestään selvää, että Laestadiuksen piti olla mukana kirjassa, jossa käsittelen uskonnollista kieltä, Peura kertoo.

Kirjaa tehdessään Maria oli muistoissaan usein Pellon kirkossa ja ala-asteen   aamuhartauksissa, joissa veisattiin virsiä ja rukoiltiin.

Lue koko juttu Sanasta 37/2014



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä