19.3.2015Teksti Janne VillaKuva Aki Roukala

Heikkoudessa ei ole hävettävää

Olaviu

– Jos ajatellaan Jeesuksen sanomaa, niin sehän on heikompiosaisten puolustamista. Minulle on ollut aina itsestään selvää, että kristillisessä ja vasemmistolaisessa arvomaailmassa on paljon yhtymäkohtia, muusikko ja näyttelijä Olavi Uusivirta toteaa. 

Hyväosaisten pariin pesiytyneellä päättäjällä ei ole välttämättä edes yhtään facebook-kaveria, joka olisi työtön tai sairaseläkkeellä. Päättäjälle saattaa syntyä illuusio, ettei yhteiskunnassa ole isompia ongelmia, kun niistä kärsivät eivät näy hänen elinpiirissään.

Omien facebook-kaverieni perusteella elän ehkä punavihreässä kuplassa. Suurin osa kavereistani on vihreitä tai vasemmistoliittolaisia. Tämä tuottaa toisenlaisen vinouman ja harhan siitä, millainen yhteiskuntamme on. Käsitystäni suomalaisesta todellisuudesta tasapainottaa sentään se, että kierrän esiintymässä ympäri maata ja pyrin tapaamaan paikallisia ihmisiä.

Näe laitapuolen kulkijat

Osa syrjäytyneistä jää oman onnensa nojaan. Suomessa on onneksi saatavilla apua. Silti on paljon niitäkin, joita auttajat eivät tavoita. Huonossa jamassa olevalla ei välttämättä riitä voimia laittaa lippua salkoon tai tuikkua lyhtyyn ja pyytää apua.

Yhteisöllisyyden mentaliteetin täytyisi laajentua ja johtaa yhteiskunnalliseen herkistymiseen ja valpastumiseen. Sitten me ehkä nähtäisiin myös ne laitapuolen kulkijat, joita emme nyt huomaa, kun painamme tukka putkella eteenpäin.

Happinaamari vain vieressä istuvalle

Aikalainen auttaa ensin itseään ja laittaa vasta sen jälkeen happinaamarin vieressä istuvalle: omalle lapselle, puolisolle, isälle, äidille, siskolle ja mummille. Monella kiireisellä ihmisellä ei ole energiaa keskittyä ulkopuolisiin. On hyvä, jos moni ehtii edes perhettään nähdä. Miten silloin riittäisi aikaa tuiki tuntemattomille?

Ihmisten läsnäolo toisilleen lisääntyisi aika pienillä panostuksilla ja uhrauksilla. Jos hektisestä oravanpyörässä juoksemisesta vähän hellitettäisiin, voisi yhteisöllisyydellekin tulla taas tilaa.

Ihminen on pohjimmiltaan heikko

Ihmiskuvani lähtee siitä ajatuksesta, että ihminen on pohjimmiltaan ja viime kädessä heikko. Äärimmäisissä olosuhteissa kuka tahansa murtuu, romahtaa ja joutuu myöntämään, ettei olekaan vahva.

Meidän pitäisi rakentaa yhteiskuntaa ajatellen, että meillä on puoli miljoonaa heikossa asemassa olevaa ihmistä. Valitettavasti yhteiskuntaa ei kehitetä heikompien vinkkelistä vaan vahvojen yhteiskunnaksi, jonka sivuun rakennetaan muutamia turvaverkkoja ja tukiasemia.

Lue koko juttu Sanasta 12/15

 


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä