30.7.2014Teksti Janne VillaKuva Esko Jämsä

Hyppäsinkö sokeana harhaan?

Taideteollisesta korkeakoulusta kuvaajaksi valmistunut Jussi Valkeajoki päätti lopettaa elo- ja valokuvaamisen. Se kutsumus ei kantanut sen enempää kuin lähetyskutsukaan. Uskon varassa tehdyn hypyn jälkeen tuntui, että kaikki tiet olivat tukossa.

k-31-2014-04-Jussi Valkeajoki28.jpg
-Kritiikin kestokykyni on kasvanut ajan myötä, mutta nuorempana olin aika huono sietämään sitä, Jussi Valkeajoki tunnustaa.

Kuinka kimurantti ja kutsumusta koetteleva voi omaa paikkaansa elämässä etsivän kristityn tie toisinaan ollakaan?

Jussi Valkeajoki oli tästä autuaan tietämätön kokiessaan Hämeenkyrön seurakunnan rippileirillä hengellisen herätyksen. Kesäteologi Erkki Jokisen ja isosten lämpö ja ihmisläheisyys tekivät häneen syvän vaikutuksen.

Riparin jälkeen Jussi jatkoi seurakunnan toiminnassa ja pystytti bändin.

– Hyväksyvässä ilmapiirissä jokainen nuori otettiin vastaan sellaisenaan. Saimme kokeilla erilaisia asioita ja toteuttaa itseämme. Ei tarvinnut pelätä paheksuntaa tai vihan uhkaa, Valkeajoki muistelee lämmöllä.

Yläasteella elämään tuli uskon lisäksi toinenkin iso ilon aihe: taide. Kuvaamataidon opettaja huomasi nuorukaisen visuaalisen lahjakkuuden ja antoi käyttöön järjestelmäkameran, kaitafilmikameran ja filmiä.

Innostus kasvoi, kun Spede osti Jussilta animaatiofilmin 1 200 markalla ja se esitettiin televisiossa.

Savuisten kuppiloiden kulttuuri ei kutsu

Uravalinta tuntui tovin selvältä, kun Jussi Valkeajoki pääsi Taideteollisen korkeakoulun kuvaajalinjalle, jonne otetaan yleensä vain kaksi uutta oppilasta vuosittain.

– Mutta en nauttinut yhtään opiskelusta. Tarvitsen rohkaisevan ilmapiirin, hän kertoo.

Oppilas koki jäävänsä yksin ja ulos kunnon tuotantojen tekemisestä. Kun hän sai valmiiksi videon, sitä ei koskaan käyty läpi kenenkään opettajan kanssa.

– Minulla ei ollut kiinnostusta omituisiin opiskelijaelokuviin, joita suunniteltiin iltamyöhään savuisissa kuppiloissa. Opiskelijoiden ja opettajien todellinen vuorovaikutus tapahtui baareissa. En viihtynyt niissä illanvietoissa, enkä osannut mennä mukaan piireihin.

Ne oppilaat, jotka eivät olleet päässeet tositöihin, pitkittivät valmistumistaan, koska ensin kannatti päästä sisään alalle. Vanhoissa opiskelijoissa oli vähän alkoholisoituneita ja surullisia näkyjä.

– Minä halusin koulusta pian pois ja valmistuin vuosikurssini ensimmäisenä. Minulla ei ollut enää mitään vetoa elokuva-alalle, enkä halunnut jäädä itkemään koulun nurkkaan. En nähnyt alalla mitään kiinnostavia teitä tai avoimia ovia.

Hullunrohkea uskon hyppy tuntemattomaan

Lähetystyöhön lähtö oli suunnitelma B. Jussi ja Sari Valkeajoki olivat osallistuneet monena kesänä kansainvälisen lähetysjärjestön Operaatio Mobilisaation aktioihin eli lähetystyömatkoihin ulkomaille.

Sari oli haastatellut lähetyslentäjä Roy Rissasta Sanaan ja sai siitä idean, että Jussi voisi sopia samaan työhön.

– Halusimme tehdä työtä, jossa meitä tarvitaan, jossa meidät hyväksytään ja joka meitä oikeasti motivoi. Lentokoulutus on kuitenkin kallista. Päätin, että jos Jumala järjestää rahat koulutukseen, niin lähden.

– Hengellinen uho ei ole ehkä oikea ilmaisu, mutta Jumalan testaamista se oli. Uskonaskelten ottamista ja sokeana hyppäämistä. Tulkitsin sen epävarmuuden ja hullunrohkeuden johdatukseksi, Jussi kertoo.

Pariskunta lähetti kirjeitä tutuille ja tuntemattomille tukijoiden toivossa. Yksi puolituttu lahjoitti 50 000 markkaa. Pieniä lahjoituksia tuli paljon. Kun kasassa oli puolet tarvittavasta 60 000 eurosta, perhe osti menolipun Australian Melbourneen vuosituhannen alussa. He luottivat saavansa lopunkin rahoituksen, ja niin tapahtui.

Jussi kävi kaksi vuotta yhdistettyä lentäjä- ja raamattukoulua. Vaimo hoiti kolmea lasta.

– Sari oli uhrautuvassa vaimon roolissa. Lähtömme merkitsi hänelle suomen kielen yliopistokoulutuksen ja toimittajan töiden väliaikaista taakse jättämistä. Hän piti kotia pystyssä ja jakoi täysin työnäkyni.

– Sari uskoo vahvasti Jumalan ihmeisiin ja johdatukseen. Hänen sydämen uskonsa on vienyt meitä paljon eteenpäin. Perheen toiminta tähtäsi siihen, että minut saadaan lentäjän 


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä