13.6.2013Teksti ja kuvat: Mikael Juntunen

Ihan Ollin levy

olli helenius

Olli Helenius naputtelee auton rattia ja hyräilee. Hän haluaa, että kuuntelen yhden kappaleen, sinkkulohkaisun. ”Eri suuntiin...” – Mitäs tykkäät?

Olli vastaa myöntävästi kahvikutsuun, ottaa tyytyväisenä mukin kuumaa ja kiittää.

– Tää on nyt tarpeen, tuoksuu hyvälle!

Illalla on keikka. Irokeesi heilahtaa.

– Ihan mieletöntä!

Niin on ja niin oli. Elämän täyttää kiitollisuus ja runsaat toiveet.

– Ihan mieletöntä! Olen niin kiitollinen Taivaan Isälle tästä, teistä kaikista...

Uusi levy Nyt ja aina on valmis, järjestyksessään soolona viides, mutta tämä on jotain erityistä.

– Oli aika satsata johonkin, jotta hautakivessä lukisi jotain muuta kuin Juha Tapion rumpali, Olli sanoo vakaasti.

Takana on pitkä matka suomalaisen gospelin korkeana maamerkkinä. Heaven Up ja Bass´n Helen vetivät suuntaviivoja. Seurakuntanuoret uskoivat, mutta uskoiko suomalainen tavallinen mies kirkasotsaisten teinipoppareiden puheita. Ei!

– Suomalainen mies avautuu baaritiskillä. Ei poraa, vaan puhuu synneistään ja uskaltaa olla tosi auki. Yhden sellaisen kanssa juttelin ihan vähän aikaa sitten keikan jälkeen. Baaritiskillä oli aivan kauhea meteli. Mieti! Siellä kaksi miestä puhuu huutamalla toistensa korvaan... uskosta! Kaveri sanoi lopuksi, että tää jäi vaivaamaan.

Olli hymyili kaverille, nyt oltiin hänen kutsumuksensa ytimessä.

– Minulla on evankelistan sydän. Tämän takia haluan olla tuolla, missä ihmiset ovat auki... Olen rukoillut Jumalalta, että saisin näitä tilaisuuksia.

”Tuolla” tarkoittaa isoja musiikkilavoja, klubeja ja ravintoloita, unohtamatta kirkkoja ja niitä vanhoja saleja, joissa Olli on sadat, ehkä tuhannet kerrat jo esiintynyt.

– Kaikki tai ei mitään -tyyppisesti päätin, että uutta levyäni ei saa julkaista mikään peruskristillinen levy-yhtiö. Haluan ottaa villin kortin, satsata kaiken.

– Elämä on liian pitkä olla tekemättä itse mitään.  Ajattelin olevani tarpeeksi vanha, olen tehnyt tarpeeksi musaa. Nyt vain annan tulla mitä sydämestä, mielestä, hengestä ja aivoista tulee.

Tuli rakkauslauluja ja parisuhdelauluja selvästi eniten. Ne tulivat kuin lapset, ei niitä tehty.

– Moni miettii, että kuulostan niin rehelliseltä, minulla on varmaan salasuhde. Ei se ole minun tarinani. Enkä osaa mitata, kuinka paljon tai vähän teksteissä on tapahtunutta tai ketä kaipaan.

Olli haluaa viedä jokaisen ihmisen istumaan rantakiville miettimään menneitä.

– Kaikki miettivät menneitä. Satut törmäämään vanhoihin ihastuksiin ja mietit, mitä siitä olisi tullut, jos olisit lähtenyt juuri tämän ihmisen matkaan. Näet edelleen niitä samoja asioita toisessa, vaikket enää tuntisikaan ihastusta. Nyt ja aina on jonkinlainen laulu taaksepäin katsomisesta. Siitä kun tulee keski-ikään ja katsoo valintojaan. Se on haikailua ja kyselyä, missä olen elämässäni.

Lue koko haastattelu Sanan verkkolehdestä


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä