1.10.2015Teksti Janne VillaKuva Anca Clivet

Ihmiskauppa on julma bisnes

piarendic

Kansanlähetyksen palveluksessa oleva teologi työskentelee seksiperäisen ihmiskaupan uhrien parissa. Hän on perustanut heille ”puolivälintalon” sekä päiväkeskuksen, joissa puhutaan esimerkiksi terveydestä ja tunteidenhallinnasta.

Rendic hakee prostituoituja valtion turvatalosta ja vie heitä sairaalaan. Monilla heistä on sukupuolitauteja, gynekologisia ongelmia, traumoja ja hakkaamisesta tulleita vammoja. Hampaat ovat huonossa kunnossa suussa jylläävien sukupuolitautien takia.

Lähetystyöntekijä kohtaa prostituoituja myös bordellien liepeillä, yökerhoissa ja baareissa. Siellä syntyy syvällisiä keskusteluita. Työssä on toisaalta kuluttavinta kuulla naisten karuja tarinoita.

– Välillä tulee epätoivo siitä, miten maailma on mätä ja miten ihmiset voivat tehdä niin pahoja asioita. Silloin koen ahdistusta ja pelkoa omien lasteni tulevaisuudesta.

– Raskasta on myös nähdä, miten joku nainen vajoaa uudelleen tai katoaa, kun hänet kaupataan eteenpäin.

Kun Rendic haki yhden bulgarialaisen naisen ensi kertaa turvatalosta, hän häpesi kulkea tämän kanssa kadulla.

– Nainen haukkui koirille ja flirttaili häpeämättömästi miehille. Opittuani tuntemaan hänet aloin tykätä hänestä kovasti.

Ennen naisen kotouttamista Rendic kävi hyvästelykäynnillä. Nainen hävisi seuraavana päivänä kuin tuhka tuuleen. Ehkä katoamisen takana olivat rikolliset tai poliisit ja viranomaiset, jotka ovat varsinkin Turkille kuuluvan Pohjois-Kyproksen puolella usein läpeensä korruptoituneita ja mukana seksibisneksessä.

Lue Sanasta 40/2015 Pian työstä ja naisten kohtaloista.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä