11.6.2015Teksti Janne VillaKuva Jani Laukkanen

Isän epätoivo jätti jälkensä

taistoreimaluoto

Kajaanissa 1.–6. heinäkuuta vietettävän Runoviikon Sana ja sävel -illoissa hengellisyys on edelleen läsnä. Taisto Reimaluoto on puhujana myös Runoviikon aikaan vietettävillä Herättäjäjuhlilla Sotkamossa.

– Hengenasioissa voimat kannattaa yhdistää. Kainuussa on vahva kirkon ja uskonliikkeiden läsnäolo. Siellä on talenttia ja henkistä pääomaa: luterilaisuutta, ortodoksisuutta, helluntailaisuutta ja körttiläisyyttä.

Elinolosuhteet ovat aikojen saatossa vaihdelleet rajusti Kainuussa.

– Seurakunnissa koetetaan pitää huolta sortuneistakin. Se on minulle merkittävä asia. Olen lähtöisin oloista, joissa olen nähnyt läheltä sortuvia ihmisiä, jotka menettävät uskonsa itseensä ja kaikkeen.

Taiston isä oli kaivoksissa työskennellyt vasemmistolainen kivimies. Hän pettyi pahasti, kun kaikki punapääoman ja -aatteen linnakkeet sortuivat.

– Tilalle ei tullut mitään, mihin uskoa. Faija ei selvinnyt siitä yli vaan sairastui vakavasti, henkisesti ja fyysisesti, ja jäi 42-vuotiaana eläkkeelle.

Uskonsa näköinen mutsi

Taiston äiti kääntyi 15-vuotiaana helluntailaiseksi.

– Äiti pääsi hyvään seuraan, jossa ihmiset pitivät yhtä. Seurakunnassa ja työväentalossa ihmiset puhuivat siitä, mikä on oikein ja väärin, ja mitä heidän tulisi tehdä, jotta asiat olisivat paremmin.

– Faijan mielestä kirkko oli samaa järjestelmää kuin valtion hierarkia ja suurpääoma, jotka ajoivat työväestön asiaa alas. Hän piti uskonasioita huijauksena ja koetti estää minun ja siskon menemistä pyhäkouluun, mutta mutsi piti päänsä.

Pikkupoikana Taisto kysyi äidiltä, millainen Jumala on. Äiti totesi, että Jumala näkee tilanteemme, katsoo perään ja yrittää ohjata meitä hyville teille.

– Mutta eihän se näe tuonne oven taa, sanoin. Kyllä se näkee, äiti vastasi. Sairaanhoitajana hän oli toisaalta käytännön ihminen, joka ymmärsi ruumiinkin tarvitsevan apua.

– Meillä kävi kotona Malmilla monenlaista ukkoa ja akkaa, osa laitapuolenkulkijoita. Jotkut isän entisistä työtovereista olivat alkoholisoituneita puleja, jotka örisivät pöydän ääressä. Äiti antoi heille vähän rahaa ja kannusti töihin.

– Hän oli valoisa ja mahtava ihminen, uskonsa näköinen. Lujatahtoista mutsia ei komenneltu, vaan häneltä kysyttiin seurakunnassakin neuvoa. Hän ei uhkaillut ketään Jumalan rangaistuksilla vaan toteutti diakoniaa konkreettisesti.

Lue koko juttu Sanasta 24/2015


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä