3.12.2015Teksti Janne VillaKuva Andreas Janett

On aikuisuuden aika

k-49-2015-04-jaana_hallamaa_DSC9849
Aikuistumisprosessinsa aikana Jaana Hallamaa havaitsi oman psyykkisen rakenteensa rajoituksista esimerkiksi epäsosiaalisuuden. – Minun on todella nautinnollista olla yksin. Olen vetäytyvä tyyppi, ja sen tajuaminen oli pienoinen shokki.


Aikuisuus ei ole muotia, mutta sen kannattaisi olla. Aikuisuus ei ole vain ikävaihe vaan se on asenne. – Itse olisin tuskin aikuistunut ilman todella pitkällistä ja tuskallista kipuilua, sosiaalietiikan professori ja pappi Jaana Hallamaa sanoo.

Aikuisen oloinen, jos joku.

Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan professoriputkeen jo nuorena, alle nelikymppisenä päässyt Jaana Hallamaa on ollut kypsän, viisaan ja tasapainoisen naisen maineessa.

Aikuinen ymmärtää, että elämä on rajallinen. Kaikkea haluamaansa ei voi tehdä. Aikaa ei ole määrättömästi. Tärkeisiin asioihin täytyy tarttua nyt.

– Tämän tajuaminen antaa elämälle tiettyä vakavuutta ja vastuullisuutta samoin kuin Raamatun opetus viimeisestä tuomiosta antaa asioille painoa ja omille valinnoille merkityksellisyyttä.

Miksi aikuinen-sanaa käytetään niin usein tylsän synonyyminä?

– Voimakkaita äärikokemuksia ja kicksejä korostavassa kulttuurissa aikuisuus ei näytä mitenkään hohdokkaalta. Toimeentulon ansaitseminen ja sitoumuksista vastaaminen on niiden ihmisten tylsä osa, jotka tätä maata työllään rakentavat.

– Aikuisuus on sukua arjelle, joka on ihmiselämän ydin. Elämän täyteys toteutuu arjessa, mutta tosi epäseksikkäästi sen kannalta, mitä tänään ihannoidaan, Hallamaa vastaa.

Hän vertaa aikuisen arkea tylsänä pidettyyn keskiluokkaan. Se pysyy, säilyy ja junnaa paikallaankin, mutta sen hitaan etenemisen varassa toteutuu moni elintärkeä asia. Hitauteen ja näennäiseen ei-tapahtumiseen kätkeytyy elämän perustoimintojen ylläpitämistä ja rakentamista.

Leo Tolstoin Anna Karenina -romaanissa todetaan, että kaikki onnelliset perheet ovat samankaltaisia, mutta kaikki onnettomat perheet ovat onnettomia omalla tavallaan.

– Tämä sisältää ajatuksen, jonka mukaan perhe-elämä on tylsää. Näyttävää, röyhkeää ja paljon tilaa valtaavaa pahuutta pidetään kiinnostavampana kuin hyvyyttä, mutta ei se näin ole. Hyvyys ei ole tylsää!

Tämä artikkeli on lyhennelmä. Lue juttu kokonaisuudessaan Sanasta 49/2015!


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä