26.3.2015Teksti Janne VillaKuva Jani Laukkanen

Jo Juudaksen nimi kalskahtaa pahalle

– Olen tehnyt aina rankkoja hahmoja teatterissa ja elokuvissa. En ole Elovena-osastoa vaan näitä tummia kavereita, jotka tuovat synkkyyden joka tilanteeseen, Oskari Katajisto sanoo.
  Juudasta esittävä karismaattinen näyttelijä nähdään pitkänäperjantaina Via Crucis -vaelluksella.

k-13-2015-4-Oskari katajisto
– Olen syntyjäni sataprosenttinen Härmän häjy. ”Näillä lakeuksilla ei jumalauta pilkata Jumalaa.” Etelä-Pohjanmaalla uskotaan Jumalaan. Olen imenyt äidinmaidon kautta sen maailman, Oskari Katajosto sanoo.


Juudaksen ristiriitaista persoonaa on kuvailtu taiteessa monelta kantilta. Oskari Katajistolle lähin uskottavalta tuntuva tulkinta on Martin Scorcesen Kristuksen viimeiset kiusaukset -elokuvassa, jossa Harvey Keitel esittää Juudasta ja Willem Dafoe Jeesusta.

– Molemmat ovat nuoria kavereita, joiden pyrkimyksenä on tehdä omanlaisensa vallankumous. Rooman valtakunnan näkökulmasta Jeesuksen jengi villitsi kansaa.

– Juudas oli rankka jätkä, joka halusi leikata kurkut poikki roomalaisilta. Omassa tulkinnassani hän on hallitsijoiden haastaja eikä vain pelkkä luuseripetturi, joka myy ystävänsä rahan takia. Hän halusi olla kapinan kärki, joka laittaa turpaan roomalaisia.

Juudaksen mielestä Jeesus alkoi pehmetä ja muuttui liian lojaaliksi esivallan suuntaan. Puhumisen ja saarnaamisen sijasta Juudas vaati kovia tekoja. Hän oli terroristi, ”Isiksen jätkiä”, Katajisto analysoi.

Jeesuksen jengi
oli kovia äijiä

Jeesus on kiinnostanut aina Oskari Katajistoa.

– Jeesuksen ajatukset olivat erittäin hienoja, ja niiden mukaan me pitkälti yritämme elää länsimaisissa yhteiskunnissa.

– Myös puuseppää seuranneet kalastajat, sepät ja työmiehet olivat kovia äijiä, eivätkä mitään pelokkaita pikku kavereita. He elivät monta vuotta ääriolosuhteissa ja vaaran alla.

Joukko kantoi vaeltaessaan varmasti mukana miekkoja. Maantierosvot olisivat ryöstäneet heidät ilman aseita, Katajisto päättelee.

– Nämä kuolemaa uhmanneet miehet eivät olleet mitään pyhäkoululaisia.

– Kenellekään tuli tuskin yllätyksenä se, että kiinni jäädessään Jeesus saattaisi päätyä ristille. Rooman imperiumin vastaiseksi katsotusta toiminnasta rangaistiin häpäisevällä ja nöyryyttävällä ristinkuolemalla.

Kun mikään
ei riitä

Via Crucis -pääsiäisvaelluksella Helsingissä kohdattava Juudas kuvittelee, että onnen voisi ostaa 30 hopearahalla. Hän haaveilee hankkivansa sillä summalla palan maata, jotta pääsisi irti oravanpyörästään.

Itsekunnioitus ja periaatteet vaihtavat siinä kaupassa omistajaa halvalla. Pitkässä monologissaan Juudas joutuu myöntämään, ettei mikään riittänyt hänelle.

– Ensin oli puhe siitä, että ostan yhden tontin. Sitten piti ostaa toinen tontti vastapäiseltä rannalta. Se rakennettiin täyteen, eikä tämäkään riittänyt.

Seuraavaa ostokohdetta miettiessä aukeaa salkku ja sieltä tulee esiin hirttoköysi.

– Jumalauta, miksi mikään ei koskaan riitä! Vaikka rahaa olisi kuinka paljon, ihmisen pitää kuitenkin elää tavallista elämäänsä, näyttelijä eläytyy silmät kiinni roolihahmonsa synkkiin sielunsyövereihin.

Tänään emme tiedä paljonkaan siitä, kuka Juudas oikeasti oli, mikä oli hänen perhetaustansa ja miksi hän halusi ne rahat, Katajisto toteaa.

Juudaksesta kerrotaan vain se, että hän petti porukkansa, aiheutti Jeesuksen julkisen mestauksen ja teki itsemurhan häpeissään.

– Tänään jo Juudaksen nimi kalskahtaa pahalle. Kukaan ei varmaan anna sitä nimeä lapselleen, niin kuin ei Luciferiakaan, joka kyseenalaisti Jumalan. Lucifer oli alkuun tasaveroinen keskustelukumppani Jumalan kanssa, mutta hänelle sekään ei riittänyt.

Lue koko juttu Sanasta 13-14/2015



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä