25.2.2016Teksti Freija ÖzcanKuva Jani Laukkanen

Johonkin uuteen

Julkkispastori Kari Kanalan elämä on muutoksessa. Pian hän saa Helsingin Paavalin kirkon avaimet käsiinsä. Sen jälkeen on vuorossa tarinoita lapselle.         

k-08-2016-4-Kansi Kari Kanala_330Pastori Kari Kanala juoksee. Mieli on tyhjä. Sen mustat maisemat katoavat. On vain kentällä vierivä pallo ja sen suunta. Hiki valuu ja puolitoista tuntia vierähtää.

– Jalkapallo on kieli, pastori sanoo. – Sitä puhutaan eri puolilla maailmaa. Voit olla siinä hyvä, vaikka olet pitkä tai pätkä tai vanttera tai laiha – standardia ei ole. Parhaat pelaajat ovat olleet hyökkääviä keskikenttäpelaajia, jotka rakentavat muille peliä. Kyse on jakamisesta.

Albert Camus’ta lainaten Paavalin seurakunnan uusi kirkkoherra tunnustaa oppineensa jalkapallokentällä kaiken, mitä tietää filosofiasta ja moraalista:

– Kunnioita peliä, kunnioita vastustajaa, tuomaria, kanssapelaajia. Nauti enemmän leikistä kuin pelistä. Jos pelaa leikkimällä, tulee hyviä tuloksia. Ja treenata pitää. Ei kehity ellei treenaa.

Kari Kanalan lapsuudenmaisemissa Halsualla ei pelattu jalkapalloa. Mutta vanhempien pyörittämässä kyläkaupassa oli veikkaustoimisto, ja sinne tuli Veikkaus–Lotto -lehti. Kauppiaan poika alkoi seurata pitkätukkaista Arsenalin pelaajaa Charlie Georgea. Pelejä hän jännitti mustavalkoisesta televisiosta.

– Niin pienenä seura löysi minut, intohimoinen Arsenalin kannattaja todistaa.

– Kuten italialainen näyttelijä Paulo Villaggio toteaa, elämässä voi rakastaa kuutta–seitsemää naista, mutta vain yhtä seuraa.

Lue koko juttu Sanasta 8/2016


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä