Teksti Silja J.A. TalviKääntänyt Anna EloahoKuva Johannes Wiehn

Joka siunattu pisara

Rwego Mukasine ei malta olla juomatta lisää vettä. Ja mehua… Ja piimää, jota Rwego juo mukikaupalla, leveä hymy naamallaan. Kuka olisi uskonut, että piimä voi saada Kongosta tulevan ikämiehen niin iloiseksi?

k-25-2014-16-kongolaiset Rwego

Jokainen siemaus on lahja, taivaasta saatu siunaus. Monimutkaisesta ja pysyvää hallitsematonta liikettä aiheuttavasta neurologisesta häiriöstä kärsivän Rwego Mukasinen on vaikea seistä tai liikkua, jopa puhua. Mutta selväksi tulee, mitä tämä perheensä patriarkka haluaa sanoa: hän on kiitollinen siitä, että täällä Suomessa hänen ei enää koskaan tarvitse olla janoinen.

– Suomessa on paljon juotavaa, hän sanoo iloisesti. Hän nostaa kätensä ja katseensa ylös taivaisiin kuin kiittääkseen. Kiitos kun pelastit minut veden puutteelta!

Nyt perheensä kanssa Kouvolassa asuva Mukasine muistaa pakonsa kotikaupungistaan Rososta, Kongon demokraattisesta tasavallasta (ent. Zaire).

– Ystävät ja naapurit oli jo tapettu, hän selittää. – Koskaan ei tiennyt, mitä seuraavana päivänä tapahtuu.

Hyökkäyksiä oli mahdoton ennustaa ja kaaos vallitsi. Vuonna 1996 rautaisella otteella hallinnut diktaattori Mobutu Sese Seko lähti maanpakoon. Eri ryhmittymät naapurivaltojen tukemina taistelivat maan mineraalivarantojen ja muiden luonnonvarojen hallinnasta. Tilanne purkautui mielettömiin, selittämättömän julmiin väkivaltaisuuksiin, jotka useimmiten kohdistuivat naisiin ja nuoriin tyttöihin. Sadat tuhannet raiskaukset ja ainakin 5,5 miljoonaa kuollutta ovat suoraa ja epäsuoraa seurausta sisällissodasta ja siitä seuranneesta nälänhädästä tauteineen.

Rwego Mukasinen ja hänen vaimonsa piti tehdä lähtöpäätös sekunnin murto-osissa. Aikaa oli vain sen miettimiseen, miten perheen lapset pelastettaisiin. Papin avustuksella kymmenen ihmistä ahtautui avopakettiauton kyytiin ja aloitti kaksi viikkoa kestäneen matkan Ruandan rajalle. Turvallista hetkeä seuraavan etapin aloittamiseen odotettiin piilossa monta päivää ja yötä.

– Muuta ei ollut mukana kuin vaatteet päällämme, Mukasine kertoo.

Kristitty perhe rukoili koko pakomatkan ajan. He rukoilivat hengissä määränpäähän pääsyä. Rukoillessaan he käyttivät Jeesuksen swahilinkielistä nimeä Yesu.

– Yesu, anna meidän selvitä hengissä!

Lue koko juttu tämän viikon Sanasta


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä