9.1.2014Teksti Janne VillaKuva Jani Laukkanen

Jos ihminen onkin parempi otus

K-02-2014-04-Olli VAltonen 02 Sana
– Uskon tuonpuoleiseen. Minulle on tärkeä ajatus elämästä, jossa juhlat eivät pääty koskaan. Huomioni kiinnittyy kuitenkin vahvasti tämänpuoleiseen. Liityn raamatulliseen ajatukseen, jonka mukaan meidän pitää toimia kaupunkimme ja sen asukkaiden parhaaksi, sanoo HelsinkiMission toiminnanjohtaja Olli Valtonen.


– Toivon, että vuosi 2014 toisi jonkin uuden oivalluksen. Ne tulevat yllättäen. Koskaan ei tiedä, mitä yhtäkkiä avautuu eteen. Pitäkää silmät auki ja valvokaa, sanoo innovatiivinen pappi Olli Valtonen.

Olli Valtosen mukaan yksi negatiiviseen ihmiskäsitykseen vaikuttava tekijä on jyrkästi tulkittu ajatus perisynnistä: ihminen on läpeensä paha ja kaikki kääntyy pahaksi.

Matoiseen maailmaan halveksivasti suhtautuvien kristittyjen evakuointisuunnitelma kohdistuu niihin harvoihin ja valittuihin, jotka pääsevät taivaan riemuihin.

Edelliset ajatukset ovat todella epäkristillisiä, Valtonen näkee. Hänen johtamansa sosiaalialan järjestö HelsinkiMissio ei ole uskonnollinen julistusjärjestö, mutta se liputtaa ”perisiunauksen” puolesta. Ihminen on syntynyt sulasta hyvyydestä ja on matkalla kohti vielä suurempaa hyvyyttä.

Kirkossa on ollut virtauksia, joiden mukaan kilvoittelun ydin on siinä, että ihminen yrittää olla tekemättä pahaa.

– Kiitollinen, myönteinen ja onnellinen ihminen on taipuvaisempi tekemään hyvää kuin syyllisyydentuntoinen. Mitä jos ihminen onkin paljon parempi otus kuin kuvitellaan? Ehkä kilvoittelu voisikin olla sitä, että keskityn tekemään hyvää enkä nitistämään itsessäni olevaa pahaa.

Suuria historian syklejä ja kaaria katsellessaan Olli Valtonen näkee ihmiskunnan kulkevan sivistyneempään suuntaan.

– Hitlerit ja stalinit tulevat ja menevät, mutta luostarilaitos elää ja voi hyvin.

Lainsäädäntö on vienyt valtavasti eteenpäin naisten ja lasten asiaa, koulutusta ja ihmisoikeuksia.

– Ihmisen kulttuurievoluutio etenee ja kehitys korjaa virheitään. 2000-vuotta sitten tapahtui erityisen iso liikahdus, kun Jeesus lanseerasi lyömättömän linjan, väkivallattoman tien, jonka opettelemisessa on ollut ja on kova työ.

Mihin suuntaan olet itse kehittynyt?

– Luulen, että kasvuni on ollut kohti suurpiirteisyyttä. En ota enää niin vahvasti kantaa kaikkiin asioihin, vaan jään hämmästelemään sitä, että noinkin voi ajatella.

Elämä ei näyttäydy Olli Valtoselle mustavalkoisena, vaan harmaa alue välissä on kasvanut.

– Miksi riidellä teologiasta? Me olemme kaikki väärässä. Emme tiedä missä kohtaa kukin on väärässä.

– Monissa asioissa ajattelen entistä enemmän omilla aivoillani ja esitän kysymysmerkkejä. En ole koskaan ihaillut ihmisiä, jotka pysyvät vain nuoruuden ihanteilleen uskollisina. Olisi kummallista, elleivät eletyt vuodet ja luetut kirjat muuttaisi näkemyksiä.

 Lue haastattelu kokonaisuudessaan Sanasta 2/2014



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä