25.9.2014Teksti Hellevi PoutaKuva Alma Media/Pekka Lassila

Kainuusta Brysseliin

K-39-2014-4-Merja Kyllönen

Merja Kyllönen tuntee tavallisen ihmisen arjen sekä huono-osaisten maailman paremmin kuin moni muu huippupoliitikko.

Kun Merja Kyllönen lähti mukaan politiikkaan, isä antoi hänelle yhden ohjeen. Hän evästi tytärtään sanomalla, että pidä jalat maassa ja purut päässä kuivina niin, ettei mikään neste kostuta niitä. Merja on pitänyt edesmenneen isänsä ohjeen visusti mielessään, mutta myöntää, että eduskunnassa ja varsinkin ministeriauton takapenkillä kenkien pitää olla aika tukevat, jotta jalat todellakin pysyvät maassa.

– Kyllähän eduskunta on sellainen paikka, että sen seinien sisällä laitostuu helposti ja kuva normaalista arjesta hämärtyy, Merja toteaa.

Hän muistuttaa, että eduskunnassa jokainen on hyväosainen ja että jos ihminen on tekemisissä pelkästään toisten hyväosaisten kanssa, hänen maailmassaan ei köyhyyttä olekaan. Ei ainakaan sellaista, joka häiritsisi omaa elämää ja jolle pitäisi sen vuoksi yrittää tehdä jotain. Hyvä esimerkki köyhyyden ja rikkauden välisestä kuilusta oli viimekeväinen keskustelu lapsilisien leikkaamisesta kahdeksalla eurolla.

– Monelle sellainen summa ei ole vessapaperia arvokkaampi, mutta toiset joutuvat päivittäin laskemaan ruokakaupassa jokaisen euronsa.

– Politiikassa puhutaan pääasiassa rahasta ja silloin unohtuu helposti, että rahan takana on aina ihminen. Oli kysymys millaisesta summasta tahansa, aina se koskettaa joidenkin elämää.

Omatunto kolkutti

Merja Kyllönen nousi eduskuntaan vuoden 2007 vaaleissa ja valtioneuvostoon vuoden 2011 vaalien jälkeen. Hänen liikenneministerin pestinsä loppui viime keväänä, kun Vasemmistoliitto päätti jättää hallituksen. Merja toteaa, että hallituksessa pysyminen olisi ollut hänelle henkilökohtaisestikin mahdotonta. Omantunnon kolkutus oli sen verran äänekästä.

– Kun minusta tuli kansanedustaja, tein vakaan päätöksen, etten jätä niitä ihmisiä, joiden keskellä olen kasvanut ja joiden asioita olen lähtenyt ajamaan. Minulla on heille aina aikaa, jos he tarvitsevat minua, ja autan heitä kaikessa, missä voin. Opin jo lapsena, ettei ole olemassa minä, vaan me.

Kevään EU-vaaleissa Merja sai lähes 60 000 ääntä ja nousi EU-parlamentaarikoksi. Vaikka työmatkat ovat pidentyneet, hän aikoo jatkossakin pitää tiiviisti yhteyttä Suomussalmelle, joka on hänen syntymäpitäjänsä ja nykyinenkin kotikuntansa.

– Jatkan reissunaisen elämää. Jos muuttaisin Brysseliin, siellä olisi Arkadianmäkeäkin suurempi vaara vieraantua arjesta.

Leipäjonoja
ja kirpputoreja

Merja Kyllönen palaa usein kotikasvatukseensa ja lapsuudenkotinsa ilmapiiriin. Kun hän puhuu itsestään ja työstään, hän toteaa tämän tästä, että se johtuu kotikasvatuksestani. Koska jokainen saa kodistaan peruseväät elämäänsä, Merjan mielestä sen merkitystä ei voi korostaa liikaa. Sen arvot ja käytännöt heijastuvat koko loppuelämään.

Oman lapsuudenkotinsa Merja muistaa paikkana, jossa oli paljon ihmisiä ja eri sukupolvia. Oli lämpöä, rakkautta ja välittämistä. Oli yhteistä aikaa ja yhdessä tekemistä. Ja sitten tarkat rajat sille, mikä oli sopivaa ja mikä ei.

Lue koko juttu Sanasta 39/2014



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä