4.5.2016Teksti Janne VillaKuva Andreas Janett

Riittävän hyvä äitiys riittää

k-18-2016-04-katri_vappula_dsc1603
– Me ollaan sankareita, kaikki, Katri Vappula muistuttaa. Äitiydessä tarvitaan rentoutta. Suorituksen ei tarvitse olla täydellinen.

– Haasteeni äitinä on jatkaa elämää eteenpäin niissä kengissä, jotka olen saanut. Voittopuolisesti onnistun tässä hyvin, 20-prosenttisesti huonosti. Asenteeni vaihtelee kausittain ja joskus jopa päivittäin, tunnustaa neljän lapsen äiti ja kirkon varhaiskasvatustyöstä vastaava pappi Katri Vappula.

Biologinen kello tikitti. Ensimmäisessä nuoruuden avioliitossa Katri Vappulalla ei ollut vielä vauvakuumetta, mutta vakaassa suhteessa lapset tuntuivat tervetulleilta. Reilu kolmekymppinen teologi meni tammikuussa 2002 naimisiin, esikoispoika syntyi marraskuussa.

– Minulla oli toive tulla äidiksi. Taustalla oli pelko, ettei se toteutuisi.

Perheen seuraavat pojat syntyivät kahden vuoden välein ja neljäntenä tytär vuonna 2010.

Kun esikoinen oli 6-vuotias, perheelle tuli järkyttävä tieto: perinnöllinen sairaus vie kaikilta pojilta muun muassa näkökyvyn. Kaksi heistä on jo melkein sokeita. Myös epilepsia ja muut haasteet vaikeuttavat elämää. Pojat tarvitsevat henkilökohtaista avustajaa koulussa, harrastuksissa ja kotona.

Katri oli keskellä ordinaatiokoulutusta pappisvihkimykseen, kun lääkärit kertoivat lasten tilanteen vakavuudesta. Erityisen merkityksellistä tuolloin oli yhden kokeneen teologin sielunhoidollinen tuki.

– Me molemmat itkimme tunnin aivan valtoimenaan. Papin vastaus kyselyyni oli, ettei hänkään ymmärrä, miksi Jumala sallii tämän. Hän antoi luvan siihen, ettei minullakaan tarvitse olla vastauksia.

– Minulle tuli olo, että Jumala kantaa kaikesta huolimatta. Tämä kohtaaminen oli todellinen ”itkeä itkevien kanssa” -kokemus. Toinen ihminen kesti olla läsnä tilanteessani, eikä käynyt tarjoamaan viisauksia ylempää.

Kriisitilanteessa pelkkä toisen aito läsnäolo riittää monesti pitkälle, ja se voi tuoda myös hengellisen ulottuvuuden mukanaan, Vappula tietää.

– Missä kaksi tai kolme kohtaa, siellä Jumala on läsnä. Aina ei tarvita lainkaan sanoja tai varsinkaan opetusta ja tietämistä.

Perhe on saanut paljon apua kypsiltä ja elämää nähneiltä lääkäreiltä. Vertaistukea he ovat saaneet toisilta erityislasten vanhemmilta.

– Tosi tärkeitä ovat olleet ne ystävät, jotka eivät ole hätkähtäneet tilannettamme vaan ovat jaksaneet kantaa sen. Me olemme edenneet nyt seitsemän vuotta poikien sairauden kanssa. Edelleen ystävät jaksavat kysyä, mitä kuuluu, vaikka minä puhun helposti lapsista koko ajan.

Tämä juttu on katkelma, lue tarina kokonaisuudessaan Sanasta 18/2016!


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä