12.9.2013Teksti Janne VillaKuva Jani Laukkanen

Kauneus kumosi angstin

k-37-2013-4-Samae 02

– On siistiä voida sanoa, että koen itseni todella onnelliseksi. Toisin kuin moni kuvittelee, onnellisuuteensa voi vaikuttaa omilla valinnoillaan, vaikka lopettamalla ryyppäämisen tai muuttamalla ruokailutottumuksiaan, sanoo muusikko Samae Koskinen.

Samae Koskisen, 34, melodisesti kaunista ja koukuttavaa musiikkia leimaa sinnikäs elämänmyönteisyys. Eteenpäin rullataan dynaamisesti ja iloisesti tai sitten vaikka väkisin, vaikeuksien kautta voittoon.

Rock-kriitikot ja aktiiviset popmusiikin harrastajat ovat jo pitkään arvostaneet monipuolisen laulaja-lauluntekijän osaamista korkealle. Suurelle yleisölle Samae on tullut tutuksi tämänvuotisella Hyvä päivä -levyllään.

Haastattelun aikana joku käy tuon tuosta kehumassa Koskisen musiikkia ja uutta levyä, vaikka istumme ravintolan sivunurkassa.

Muusikko vastaa faneilleen ystävällisesti. Sympaattinen kaveri suhtautuu nöyrästi itseensä, eikä kesäkiertueen suurilla festivaalilavoilla vahvistunut suosio ole sumentanut päätä.

– Monella maata kiertävällä bändillä arkeen tippuminen on vaikeaa. Ensin tuhannet ihmiset huutavat nimeäsi. Olet kaiken keskipisteenä ja kaikkien mielestä upea tyyppi. Yhtäkkiä olet leipätiskillä verkkareissa.

– Olen jo sen verran vanha, että ymmärrän realiteetit. Kaupassa käyvän perheenisän roolia ei ole vaikeaa sovittaa yhteen muusikon roolin kanssa. Arki ei ole lavalla oloa alempiarvoisempaa. Elämäni on muuten niin epäsäännöllistä, että tykkään rutiineista, Samae pohtii.

Paniikkihäiriöisen sosiaalinen piiri romahti

Monissa kokoonpanoissa ja trubaduurina toistakymmentä vuotta keikkaillut Samae Koskinen ei olisi yläasteella kyennyt kohtaamaan minkäänlaista yleisöä. Teinirakkauden loppuminen laukaisi pitkällisen oireilun.

– Olin hirvittävän ujo ja kärsin paniikkihäiriöstä parikymppiseksi asti. Puoleentoista vuoteen en käynyt edes koulussa. Olin päivät himassa. Välit vanhempiin olivat huonot. Koin, että olen yksin maailmassa, ilman päämäärää.

Samae halusi nousta suosta heti kun rahkeet riittivät, mutta vaikeimmat vuodet koettelivat hermoja.

– Pudottuani koulusta pois jengi luuli, että käytän huumeita, vaikken ollut päihteiden kanssa tekemisissä. Koko sosiaalinen piirini romahti täysin. Tuntui raskaalta saada hullun maine.

Kun lukio Riihimäellä ei sujunut, Samae teki päätöksen mennä Hyvinkäälle päivälukioon.

– Siellä oli tosi kannustava ilmapiiri. En halunnut iltalukioon, koska siellä kävivät myös kaikki paikalliset pilvenpolttajat, jotka vain nussuttivat pilveä ja heittivät noppaa.

Musiikki oli parasta terapiaa

– Kannattaa olla itselleen armollinen ja antaa aikaa siihen, että parantuu. Toipuminen ei tapahdu hetkessä. Täytyy hakeutua ihmisten seuraan eikä jäädä himaan vatvomaan asioita. Se jelppasi ainakin minua, Samae suosittelee.

– Aloin tehdä kaverien kanssa musiikkia. Se oli selkeästi myös terapiamuoto. Löysin ensi kertaa kielen, jolla pystyin kommunikoimaan asioista, joita en muuten pystynyt puhumaan. Pääsin ulos suljetusta maailmastani.

Kun mikään muu ei elämässä luonnistunut, musiikki sujui, Samae huomasi. Lahjakas lauluntekijä ja laulaja tajusi luovansa tähän maailmaan jotakin, jota ei ollut ennestään olemassa.

Riihimäkeläisbändin jäsenistä monilla oli tausta kovaäänisessä punkissa ja metallissa. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen ajan vaikuttanut hieno indiepopyhtye Sister Flo valitsi toisen linjan.

– Me päätimme soittaa hiljaa. Harmonia ja lämpö löytyivät luonnostaan musiikkiin ja hiffasimme, että tämä voisi olla meidän kielemme.

Taide vastavoimaksi sekoilulle

Taiteilijan positiivinen asenne ammentaa paradoksaalisesti apeasta henkisestä maaperästä.

– Sister Flo oli pyrkimys tehdä kaunista musiikkia, kun ympäristö näyttäytyi rumana, raakana, väkivaltaisena, päihteiden täyttämänä ja ällöttävän raadollisena. Me halusimme edustaa vastavoimaa pienessä yhteisössämme. Karut ja karskit olosuhteet kannustivat siihen, että piti luoda jotakin ihan toisenlaista.

Samaen luotsaama bändi pyrki kauneuteen, kaiken koetun angstin vastapainoksi.

– Kauneudelle oli tilausta ja tarvetta. Jostain oli löydettävä lohtua, maailma, joka ei ole niin kova. Toinen, ympäristössä suositumpi vaihtoehto oli turruttaa itsensä päihteillä ja sekoilla tai vain purkaa pahaa oloa ulos.

Asuttuaan jo jonkin aikaa Tampereella Samae palasi vielä muutamaksi kuukaudeksi kotikonnuilleen nostalgisten muistojen vallassa.

– Nostalgia ropisi nopeasti. Talomme alakerran baarissa käytiin huumekauppaa. Poliisit vierailivat siellä koirien ja luotiliivien kanssa. Kerran kun palasin kotiin keikalta, kaksi pirinistiä hakkasi toistensa naamoja muusiksi.

– En ole pelännyt niin paljon missään muualla. Rautaputkea saattoi tulla päähän, jos osui väärään paikkaan väärään aikaan, helsinkiläistynyt artisti muistelee vähemmän nostalgisesti.

Ei ole rakentavaa rasvata köyttä

Suomalaisen, synkkyyteen taipuvaisen ilmapiirin ja melankolisen musiikin keskelle Samae halua tuoda elämän hyviä ja valoisia puolia.

– Tämä ei ole eskapismia, pakoa todellisuudesta, vaan toisenlainen näkökulma. Musiikissani käsittelen paljon myös vakavia asioita, melankoliaa ja murhetta, mutta se ei jää siihen fiilikseen. Keskityn muutokseen ja murrokseen: aina on oltava hyviä juttuja, joita kohti pyrkiä.

– Ei ole kovin rakentavaa alistua kohtaloonsa ja todeta, ettei mihinkään voi vaikuttaa. Kärjistetysti sanottuna: rasvata köyttä. Haluan uskoa, että jokaiseen surkeimpaankin murheeseen on löydettävissä jonkinlainen lohtu ja ratkaisu.

– Monen mielestä ajatteluni on naiivia, mutta minusta se on taistelua kyynisyyttä vastaan. En suostu elämään siinä uskossa, että kaikki on ulostetta paitsi virtsa.

Sarkastinen läppä ei riitä

Samae Koskinen peräänkuuluttaa elämästä ja ihmisistä innostumista.

– Minun sukupolvelleni luonteenomainen piirre on ironian ja sarkasmin täyteinen läppä. Tärkeää on vain nollaaminen. Minkään takana ei seistä, eikä mitään ihanteita allekirjoiteta. Sillä hötöllä, mitä tehdään, ei ole sen suurempaa merkitystä. Olisi painajaismaista löytää itsensä tällaisesta asenteesta.

Taiteilijan tehtävä ei ole saarnata muille, mikä on oikein ja väärin, lauluntekijä näkee. Hän uskoo kuitenkin, että arvot välittyvät alleviivaamattakin, rivien välistä.

– Koko maailmaa ei voi muuttaa, mutta omalla esimerkillään – sillä mitä tekee lähipiirissään ja kuinka kohtelee muita – voi vaikuttaa osaltaan siihen, millainen tästä maailmasta tulee. Kasvissyönti ja eläinten kunnioittaminen on yksi juttu, jolla toteutan tätä ajatusta.

Huomaan heiluttavani kristittyjen lippua

Lapsuudessa Samae Koskisen kokemukset kirkon edustajista olivat huonoja. Hän vastusti teini-ikäisenä kirkkoa, joka tuntui suvaitsemattomalta.

Uskonnonopettaja valisti vain 9-vuotiaita lapsia siitä, että ”homot ovat sairaita ja olisi parempi kuin heitä ei olisi olemassakaan”. Samaen suvussa oli homoseksuaaleja ja opetus tuntui pahalta.

– Faija joogasi siihen aikaan. Opettaja sanoi, että toivottavasti hän löytää tiensä ulos harrastuksesta, joka on jumalanpilkkaa.

Samae erosi kirkosta, mutta mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä enemmän hän arvostaa kirkkoa.

– Jo parikymppisenä alkoi nyppiä se, että varsinkin punk-piireissä kaikki kristityt leimattiin samanlaisiksi, ankeiksi tiukkiksiksi. Kirkosta löydettiin syntipukki – ikään kuin kaikki paha lähtisi muka sen piiristä.

– Jos joku löytää uskosta elämäänsä sisältöä, lohtua tai hyviä fiiliksiä ja jos usko auttaa esimerkiksi kuoleman selättämiseen, se ei ole minulta pois. Olen käynyt viime vuosina lukemattomia keskusteluja uskosta. Huomaan, että heilutan monesti loppupeleissä kristittyjen lippua ja puolustan heitä ihan täysillä, Samae tunnustaa.

Hän huomauttaa, että suuri osa länsimaista yhteiskuntaamme kannattelevista hyvistä arvoista, jotka liittyvät lähimmäisistä huolehtimiseen, ovat peräisin kristinuskosta.

– Jos olet ystävällinen, muut ovat ystävällisiä sinulle. Älä tee huorin, älä pölli... Nämä ovat älyttömän hyviä neuvoja, joiden mukaan kannattaa elää.

Muusikko on käynyt inspiroivia keskusteluja esimerkiksi kristityn kirjailijan Antti Nylénin kanssa.

– Minulla on paljon uskovia ystäviä, joiden uskoa kunnioitan. Näyttää siltä, että uskovat ajattelevat asioita usein pidemmälle kuin monet muut.

– Huomaan, että pallottelen itsekin isoja henkisiä kysymyksiä koko ajan. Hengellisiä kokemuksia, joiden kautta ymmärtäisi jonkun yliluonnollisen läsnäolon, ei kuitenkaan ole ollut.

Tänään on hyvä päivä

Suhde vanhempiin, vahtimestari-isään ja kaupan kassana työskentelevään äitiin, on korjaantunut. Vanhemmat eivät innostuneet poikansa lähtemisestä epävarmalle muusikon uralle. Nyt he saattavat jopa lähteä keikalle.

Huhtikuussa Samaelle ja hänen toimittajavaimolleen syntynyt esikoispoika on mullistanut myönteisesti sekä vanhempien että isovanhempien elämän.

– Mutsi ja faija ovat lapsesta ihan pähkinöinä. Hyvissä väleissä ollaan. Luulen, että pikkupojan tuoma ilo lähentää meitä vielä lisää. Olemme onnistuneet luomaan yhteisiä pelisääntöjä ja kivaa yhdessäoloa.

Taiteilijalla on selkeitä tavoitteita ja upeita asioita, joita odottaa.

– Juuri nyt odotan, että esikoiseni alkaa puhua. Se on iso juttu. Koetan pysyä skarppina ja onnellisena ja säilyttää sen hyvän, mitä mulla on nyt niin paljon elämässä. On valtava etuoikeus saada tehdä sitä työtä, mitä rakastaa, ja vaimokin vielä kannustaa.

Uutuuslevyn nimikkolaulu kiteyttää elämänfilosofian:

”Tänään on hyvä päivä.”

 


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä