1.12.2016Teksti Janne VillaKuva Jani Laukkanen

Suomalaissotilaan moraali on korkea

janne aalto
Suomen armeijalla ei ole huonoa kaikua, sillä olemme toimineet sodissa eettisesti, maatamme puolustavina altavastaajina, katsoo Janne Aalto.


– Mitä tahansa teet, varaudu elämään lopun elämäsi sen kanssa! Sotilaan on mietittävä etukäteen eettisiä kysymyksiä eikä vasta sitten kun päätöksentekoon on aikaa puoli sekuntia. Omaa mieltä ja ajattelua voi treenata siinä kuin kroppaakin, sanoo sotilasetiikasta väitöskirjan tehnyt kenttärovasti Janne Aalto.

Ollos huoleton, poikas valveil’ on!

Vaikka Venäjän vaara on lisääntynyt samaan aikaan kun Suomen puolustusvoimat on säästökuurilla ja vaikka kovakuntoinen kuusivuotiaskin juoksee jo Cooperin testissä paremman ajan kuin kehnoimmat varusmiehet, ei maanpuolustuksemme kalliopohja horju.

– Vaarat ollaan valmiina torjumaan täysillä. Puolustusvoimain väen työ- ja taistelumoraali on edelleen erittäin korkea, vakuuttaa pääesikunnassa Helsingissä työskentelevä kenttärovasti Janne Aalto.

Ammattisotilaista ja varuskuntien väestä otetaan kyllä Aallon mukaan kaikki tehot irti säästöjen ja leikkausten myötä.

– Melkein mahdottomistakin asioista selvitään, vaikka ihmisille kipattaisiin millainen keko töitä työhuoneen nurkkaan samalla kun toisella kädellä viedään resursseja ulos ovesta.

Aalto ei ole nähnyt työtehtävien vähentyvän työväen vähentyessä. Moni vastuuntuntoinen työntekijä hoitaa hommansa kunnialla loppuun omalla vapaa-ajallaan.

– Haluamme tehdä työmme hyvin, mutta työnohjaajan vinkkelistä minua huolestuttaa, kuinka kauan me jaksamme keikkua tällä kunniantunnolla eteenpäin. Henkilöstö on kovilla. Jaksamisongelmista on merkkejä ja olen hämmästynyt, ellei niitä tule lisää, kenttärovasti varoittaa.

Tuntematon sotilasetiikka

Kenttärovasti vastaa sotilaspappien toiminnasta ja puolustusvoimain hengellisestä työstä yhdessä kenttäpiispan kanssa.

Janne Aalto valvoo ja kouluttaa lisäksi puolustusvoimain eettistä toimintakykyä. Hän on sotilasetiikan johtavia asiantuntijoita Suomessa. Teologian maisteri sai juuri käteensä sotatieteiden tohtorin paperit, ensimmäisenä teologina.

Maanpuolustuskorkeakoulussa tehdyn väitöskirjan aiheena oli Hyvä sotilas – oikea toiminta. Miksi asevoimissa opetetaan sotilasetiikkaa?.

– Sotilas joutuu tekemään hankalissa arkitilanteissakin – myös muulloin kuin sodissa ja kriiseissä – isoja toisiin ihmisiin vaikuttavia päätöksiä. Ei ole kuitenkaan yhtä ja universaalia näkemystä siitä, miten sotilas toimii eettisesti oikein ja hyvin, Aalto selvittää.

Sotilasetiikka on kuin Tuntematon sotilas. Tämä elokuva kuuluu itsenäisyyspäivänä asiaan. Samoin sotilasetiikka kuuluu asiaan puolustusvoimissa, mutta harvapa tuntee sitä.

Sotilasetiikan sisältöä on selvitetty Suomessa vain vähän. Maanpuolustuskorkeakoulun työntekijät antoivat sotilaspappinsa ymmärtää, että tämän olisi aika tehdä aiheesta kansainvälinen vertailututkimus.

Etiikasta on puhuttava puolustusvoimissa enemmän ja perustellummin, Aalto myöntää.

– Erityisesti nopeisiin ja vaikeisiin valintatilanteisiin on valmistauduttava jo etukäteen. Miten niissä tehdään oikeita tai vääriä päätöksiä? Mitkä arvot, periaatteet ja pelisäännöt ohjaavat eettisesti kestäviin ratkaisuihin?

Varusmiehiltä, joille ehditään opettaa vain muutaman perusasiaa, ei voi edellyttää samantasoista sotilasetiikan sisäistämistä kuin ammattisotilailta.

Veteraaneihin ei voi verrata ketään

Janne Aalto on työskennellyt myös rauhanturvaajana Afganistanissa.

– Ajattelin vaikuttavani siellä omalta pieneltä osaltani edes siihen, että pikkutytöt pääsevät kouluun. Lasten ja naisten asema on kuitenkin edelleen huono. Sen näkeminen herätti tunteita.

– Turhauduin siihen, että vaikka Afganistanissa on pyörinyt paljon läntisiä sotilaita, maa ei muutu sen kummemmaksi. Heillä on tuhannen vuoden perinteet sotimisesta eikä kokemusta muusta.

Suomalaisten maine rauhanturvaajina on erittäin hyvä.

– Emme mene minnekään takki auki ja henkseleitä paukutellen tai kertomaan, miten homma hoidetaan. Meillä ei ole suuria rahallisia resursseja tai asevoimia. Joudumme olemaan inhimillisiä ja nöyriä.

– Jos jossain kylässä täytyy etsiä jotakin, emme potki ovia ja ikkunoita sisään, vaan koputamme kohteliaasti oveen, jos suinkin mahdollista. Terve nöyryys erottaa meidät monista muista, kenttärovasti kehaisee.

Valtiovalta päätti alkuvuodesta, että rauhanturvaajat saavat kriisinhallinnan veteraanistatuksen.

– Sotaveteraaneihin meitä ei voi kuitenkaan verrata. He ovat aiheellisesti kansakunnan kaapin päällä, Aalto muistuttaa.

Sekaan vaan arjen sotkuihin

Viime saapumiserässä yli 80 prosenttia varusmiehistä oli kristittyjä.

– Valtaosa varusmiehistä ja henkilöstöstä suhtautuu uskontoon neutraalisti tai positiivisesti, ilman suuria tunnekuohuja suuntaan tai toiseen. Pienehkö osa heistä on hyvin vahvasti sitoutunut johonkin uskonnolliseen katsantokantaan.

Ani harva henkilöstöön kuuluva vastustaa puolustusvoimain hengellistä työtä.

Vapaa-ajattelijoiden yhdistysten edustajat koettavat kuitenkin päästä eroon sotilaspapeista ja kaikista uskon ulkoisista tunnusmerkeistä sekä riiteistä.

– Puolustusvoimissa pieni taistelevien ateistien porukka koostuu pääsääntöisesti ihan mukavista kavereista, joiden kanssa tulen hyvin toimeen, kenttärovasti virnistää.

Jokseenkin kaikissa maailman asevoimissa on järjestetty jonkinlainen uskonnollinen tai henkinen tukijärjestelmä.

– Ellei sotilaiden pää kestä, siitä tulee tutkitusti paljon vahinkoa.

Puolustusvoimain hengellinen työ on suurelta osin arkisia kohtaamisia ja kahdenkeskisiä keskusteluita.

– Olemme läsnä ja käytettävissä, kun ihmiset tarvitsevat tukea. Kouluttajina sotilaspapit kertovat, millaisia henkisiä haasteita voi tulla eteen ja tarjoavat keinoja selvitä moraalisesta stressistä. Pidämme tietysti elävänä myös hengellisen ulottuvuuden.

Uskonkysymyksistä keskustellaan sopivan tilaisuuden tullen.

– Ulkopuolelta tuputtaminen tai asioiden ylihengellistäminen on tuhoon tuomittua. Se ei toimi. Papin pitää olla mukana samassa pakassa kuin muutkin, ihmisten arjessa ja sen sotkuissa.

– Hengellinen puoli otetaan kyllä vastaan, kun sille tulle oikea aika ja paikka. Kahvipöytäkeskusteluissa tai käytäväjutuissa pohditaan, mitähän Taivaan isä mahtaa tästä ajatella. Olen puhunut Jumalasta useammin ruokalassa tai partiotuvissa kuin hartauksissa.

Papilla ei yläkerran portsarin oikeuksia

Erityisesti sodissa, kriisiaikoina ja poikkeusoloissa ihmisille on suuri merkitys sillä, kuinka kiinteästi he ovat sitoutuneita uskontoonsa.

– Usko ja hengelliset riitit tuovat turvallisuutta ja rauhoittavia elementtejä kaoottisiin tilanteisiin.

Sotilaspappi ei saa ryhtyä propagandistiksi tai minkään poliittisen agendan kailottajaksi, Janne Aalto painottaa.

– Puolustusvoimain väkeä ja sen työtä täytyy tukea satasella, mutta kavahdan kovasti esimerkiksi vastustajan demonisoimista.

Kenttärovasti katsoi taannoin Kosovon pommitusten aikaan 1990-luvulla kuvatun God Is My Co-Pilot -dokumentin.

– Uskovaiset hävittäjälentäjät kokivat Jumalan lentävän heidän kanssaan. Myös vastapuolella oli vahvasti uskovaisia kavereita, jotka kokivat Jumalan toimivan heidän ilmatorjuntaohjustensa kautta.

– Olisin hyvin varovainen puhumaan siitä, kenen puolella tai ketä vastaan Jumala on. Korostan kaikkien ihmisten oikeutta turvautua Jumalaan ja uskoon. Työni tähtää ihmisten uskonelämän tukemiseen, mutta minulle ei ole annettu elämän ja kuoleman portsarin oikeuksia.

Rauhantyöläinen turvaa terveytesi

Helsingin ilmatorjuntarykmentti kutsui Kuusamossa seurakuntapappina työskennelleen Aallon sotilaspastorikseen vuonna 2001. Rykmentin lakkauttamisen jälkeen hän siirtyi maanpuolustuskorkeakouluun.

– Silloin tällöin minulta kysytään, olenko sotilas vai pappi. En ole ensisijaisesti kumpikaan enkä rakenna identiteettiäni niiden varaan. Olen Janne. Molemmat roolit ovat tietysti elämässäni läsnä ja näillä mennään, Janne pohtii.

Hänellä ei ole ollut koskaan eettisiä tai teologisia ongelmia sotilaspukuun sovittautumisessa. Kenttärovasti kokee tekevänsä rauhantyötä. Jos Suomen pitäisi joskus sotia, ”oikeutettu puolustussota olisi se, mistä lähdetään”.

– Omalta pieneltä osaltani teen työtä sen puolesta, että saamme elellä täällä turvallisesti ja rauhassa. Samalla tavalla kuin palokunta ja pelastuslaitos turvaa ihmisten terveyttä tai omaisuutta.

– Pyrimme minimoimaan odotettavissa olevat vahingot ja tekemään itsemme tarpeettomiksi. Suomen armeijalla ei ole huonoa kaikua, sillä olemme toimineet sodissa eettisesti, maatamme puolustavina altavastaajina, sotilasetiikan asiantuntija linjaa.

 

Kysymyksiä kenttärovastille

Natoon vai ei?

– Natossa on puolensa ja kääntöpuolensa. Minä en ole tässä asiantuntija enkä ole muodostanut ehdotonta kantaani. Luotan siihen, että asiasta päättävät ne, jotka tietävät paremmin, ja sen mukaan menen.

Venäjän uhka?

– Ei näy paljon työssäni. En menetä sen takia yöuniani, mutten ole sinisilmäinenkään vaan tiedostan asian. Se on realiteetti.

Maamiinat?

– Miinamme räjäytettiin ilmaan kansainvälisten sopimusten takia. Olisivathan ne tietysti voineet olla ihan kivoja itärajan puolustuksen kannalta.

Upseerin kutsumus?

– Upseerin urasta on tulossa nuoremmille polville enemmän ammatti kuin kutsumustyö. Nuori upseeri on yleensä kirkasotsainen isänmaanystävä. Keski-iässä idealismi laskee noustakseen taas kun upseeri pääsee evp-vuosien ihanuuteen ja kertomaan, että ennen kaikki oli hyvin.

– Samalla tavalla moni nuori teologian ylioppilas on äärimmäisen vahva uskossaan ja tietää kaikesta kaiken. Kolme–nelikymppisenä pappi alkaa tuntea elämän monimuotoisia realiteetteja – eikä tiedäkään enää läheskään kaikkea. Eläkerovastina varmuus taas vahvistuu...

 



 


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä