24.4.2013Teksti: Janne VillaKuvat: Jani Laukkanen

Kirjailija karsii turhan Jumalan ja taiteen tieltä

kaija pispa-Nykyään on melkoista vastakulttuuria, olla tunnustava kristitty ja kohtuullisen sinut sen kanssa, ettei tarvitse selitellä kenellekään mitään, Kaija Pispa sanoo

– Ihmiset rakentavat elämäänsä monenlaisia systeemejä ja ulkoisia turvaverkkoja. Kun kiskoo itsensä irti niistä, se tekee aluksi kipeää ja olo tuntuu tyhjältä. Mutta pian tuntuu helpommalta elää ja hengittää, sanoo kirjailija Kaija Pispa.

Kaija Pispan päälle painaa romaania viimeistellessä iskenyt kriisi. Tekstiä on valtavasti – mikä osa siitä on turhaa ja huonoa?

Senegaliin sijoittuvan, erilaisista kulttuureista tulleiden naisten kokemusmaailmaa peilaavassa rikostarinassa hän hyödyntää omia Afrikan vuosiaan. Perhe oli Senegalissa lähetystyössä 1980–1990-luvuilla.

Koko 2000-luku on ollut arvostetulle ja palkitulle kirjailijalle ja sanoittajalle vahvaa luomiskautta. Etenkin lastenrunot ja -kirjat ovat saaneet erinomaisia kritiikkejä, mutta niiden myynti ei pienellä kielialueella tahdo riittää eikä apurahoja tule jatkuvasti.

Köyhyys on ainainen kiusa. Herättäjä-Yhdistyksen aluesihteerinä työskentelevä puoliso, muusikko Jaakko Löytty nauttii onneksi säännöllisestä palkasta.

Maailman vapain ja masentunein heilurissa

Toinen herkille taiteilijoille tyypillinen vitsaus on depressio, joka vaivasi viimeksi pahasti syksyllä. Kirjoittajana Kaija Pispa vetää toistuvasti itsensä piippuun sekä fyysisesti että psyykkisesti.

– Olen ollut monesti alamaissa ja tarvinnut lääkitystäkin. Kai se kuuluu työnkuvaan, kun pitää koko ajan repiä itsestään niin paljon. Joskus on ollut todella hankalaa, mutta aina on menty eteenpäin.

Toisaalta työ pitää henkisessä vireessä. Tarinankertoja saa laajentaa oman olemisensa rajoja ja hauskuuttaa itseäänkin. Kirjoittamisen uutta luova ja vapauttava voima on kuitenkin kaksiteräinen miekka.

– Kirjoittaessa tuntuu hetkittäin kuin olisin maailman vapain ihminen. Tarina ja henkilöhahmot voivat lähteä mihin suuntaan vain – niillä ei ole mitään rajoituksia! Silloin tekstiin ja tarinaan uppoutuminen on järkyttävän hieno tunne.

– Välillä ei jaksaisi tehdä muuta kuin kirjoittaa, ja arki on sen rinnalla takkuista ja tylsää. Tavallisen elämän eläminen on hirvittävän raskasta.

Häsläys loppukoon ja roina raivattakoon

Pispan ja Löytyn perhe asui yli 15 vuotta komeassa vanhassa kansakoulussa Kiikoisissa. Viitisen vuotta sitten Kaija tunsi, kuinka jokin uusi vaihe puski väkisin päälle. Lopputuloksena oli muutto rivitaloon Ylöjärvelle, missä molempien vanhemmat ja tytärten perheet ovat lähettyvillä.

– Elämä piti laittaa uuteen muottiin. Vaikka Jaakko on kokenut elämässään isoja muutoksia, hän ei lähde niitä ajamaan. Minä taas olen kotoisin vakaista maalaisoloista, mutta olen meillä se, joka pistää muutokset vyörymään, Kaija Pispa kertoo.

Muutto oli tuskallinen. Mielessä pyörivät edelliset, epäonnistuneet muutot, huonosti puretut ja järjestetyt tavarat. Samoin oman elämän järjestämättömät roinat.

Kun kolme jättiläismäistä roskalavallista oli lähtenyt kaatopaikalle, kirjailijan mielen valtasi helpotus.

– Ihanaa, elämä ei olekaan kiinni tavaroista ja paikoista! Niihin ei pidä kiintyä niin paljon, ettei voisi luopua niistä. Turhasta roinasta vapautuminen palvelee elämän yksinkertaistamista ja keventämistä.

Lue koko haastattelu Sana-lehdestä.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä