5.4.2018Teksti: Janne VillaKuva: Raisa Kyllikki Ranta

Kuoleman rajalta palataan valoisina

Kuoleman rajalla käyneet kertovat kohtaamastaan valosta, hyvänolontunteesta ja vastassa olleista edesmenneistä omaisista. Mitä ilmiöstä ajattelee aihetta tutkinut teologi Miia Kontro?

HIGHRES_H8A8893_2


”Näin, että menin jonkinlaista valokuitua pitkin kovalla vauhdilla. Syöksyin syntymääni saakka”, Antti kertoo Miia Kontron kirjassa Portilla – suomalaisia kuolemanrajakokemuksia.

19-vuotias lääketieteen opiskelija pääsee vapauden ja rauhan tilaan.

”Ajattelin, että jos menen tuon mäen yli, josta valo tulee, niin olen autuuden tilassa eikä minulla ole mitään vaivoja tai kärsimystä. Yhtäkkiä kuulin ratkaisevat äänet: voimakas auktoriteetti, jykevä ääni sanoi, että sinun aikasi ei ole vielä tullut.”

Ateisti Antti tulee uskoon.

Sairauskohtauksen 43-vuotiaana saanut kristitty Hilja taas näki kokemuksensa alussa ympärillään mustaa. Hän ajatteli, että tätäkö tarkoittivat psalmin sanat: Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa.

”Kun menin kohdasta, jossa oli valtava valo, en nähnyt mitään. Tuli vain ihana tunne, jollaista ei ollut koskaan ollut. Samassa kuulin lempeän äänen, joka sanoi: ’Ei sinun aikasi ole vielä ollut, sinulla on tehtävä maan päällä.’”

Hilja meni mullistavasta kokemuksestaan kananlihalle, ja niin käy epäilemättä myös Kontron kiinnostavan kirjan herkimmille lukijoille.

Lue koko juttu Sanasta 14/2018


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä