14.8.2014Teksti Janne VillaKuva Jani Laukkanen

Kutsumusjohtajan missio ja passio

K-33-2014-04-kirjavainen

Vaikean sairauden läpikäynyt toimitusjohtaja Paula Kirjavainen kannustaa innostumiseen ja sinnikkyyteen. – Valitettavan monissa yrityksissä kärsitään kutsumusvajeesta: tarvitaan idealistista intohimoa, joka saisi meidät tähtäämään korkeammalle.

Toimistotalojen keskittymässä Espoon Keilarannassa, Nokian entisellä pääkallonpaikalla, on kesäloma-aikaan hiljaista.

Konsulttiyritys Novetos muutti Keilarantaan vuosi sitten tuoreen toimitusjohtajansa Paula Kirjavaisen, 47, luotsaamana. Novetos on tunnettu siitä, että monilla sen työntekijöistä on ollut kirkollisia kytkyjä.

Pastori Tapio Aaltonen, Sanan ex-päätoimittaja ja Kansan Raamattuseuran toiminnanjohtaja, perusti yrityksen vuonna 1996. Johtoajatuksena oli edistää inhimillisten arvojen ja etiikan huomioon ottamista yrityksissä.

– Tapsan idea on edelleen toimiva. Liiketoiminnallinen tuloksellisuus ja inhimillinen toimintatapa eivät ole vastakohtia. Kestävä kehitys syntyy niiden oikeasta yhdistelmästä, korostaa Paula Kirjavainen yrityskompleksin suuressa ja typötyhjässä ruokasalissa, jonka ikkunasta avautuu näköala merelle.

Yrityksiltä puuttuu idealistista intohimoa

Aaltosen, Kirjavaisen ja Eeva Pitkäsen tuhti tietokirja Kutsumusjohtaja (Talentum) ilmestyi äskettäin. Kolmikko hahmottelee ihanteellista johtajaa, jonka yrityksen tavoitteena on paljon muutakin kuin vain tuottaa maksimaalista voittoa osakkeenomistajille.

Kirjan perusteella Novetoksen työpaikkailmoituksessa voitaisiin etsiä kutsumusjohtajaa, joka on innostunut työstään, tavoittelee merkittäviä päämääriä, näkee johtamisen palvelutehtävänä, on sinnikäs eikä luovuta vaikeuksien keskellä, tunnistaa johdettaviensa kutsumukset ja sitoutuu korkeisiin eettisiin päämääriin.

Ja juuri tällaiselta Paula Kirjavainen vaikuttaa.

– Taidan olla viimeisen päälle kutsumusjohtaja. Nykyisessä työssäni kiteytyy kaikki se, mistä olen ollut oikeasti innostunut urani aikana. Saan toteuttaa täysillä omia arvojani, hän myöntää.

Jo opiskellessaan kauppatieteilijä pohti ihmisen roolia organisaatiossa.

– En ollut mitenkään rahaa vieroksuva, mutta raha ei ollut päällimmäisenä mielessä, vaikka opiskelinkin 1980-luvun kulutusjuhlan hulluina vuosina. Pääni pitäisi vieläkin vaihtaa, jotta keskittyisin pelkkään rahantekoon.

Tutkija-konsulttia kiinnosti luoda konsepti, jonka avulla työntekijät pystyvät luomaan asiakkailleen ”jaettua arvoa”. Bisneksen on palveltava suurempaa kokonaisuutta, isoa ihmisyhteisöä, jota työ koskettaa.

– Valitettavan monissa yrityksissä kärsitään kutsumusvajeesta: tarvitaan idealistista intohimoa, joka saisi meidät tähtäämään korkeammalle, Kirjavainen kritisoi.

Tuhoaako tauti tohtorin aivot

”Kutsumustasolla” oltaessa liikutaan persoonan syvätasolla, jolla puhutaan minuudesta, moraalista, hyveistä, itsetunnosta, uskosta, perusluottamuksesta ja elämänkatsomuksesta. Tälle alueelle kuuluvat myös henkilön kokemat sisäiset haavat, joista on jalostunut uusia voimavaroja.

Haavoja Paula Kirjavainen sai rutkasti kolmekymppisenä.

Väitöstilaisuutta edeltävinä päivinä hän tunsi itsensä huonovointiseksi. Organisaation strategista kehitystä käsitellyttä väitöstä seuraavana päivänä Paulan oli pakko mennä lääkäriin.

– Lääkäri kysyi, onko suuni ollut aina vinossa. Armottoman päänsäryn ja pahoinvoinnin ohessa iski kasvohalvaus.

Diagnoosina oli neurosarcoidoosi. Se on varsin harvinainen keskushermoston sairaus, johon voi kuolla tai vammautua vakavasti – tai sitten se paranee itsestään. Siihen ei ole parannuskeinoa, vain oireita voidaan lievittää.

– Kävin sillä rajalla, elääkö vai ei. Kokemus vaikutti koko elämänkuvaani.

Lue haastattelu kokonaisuudessaan Sanasta 33/2014


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä