3.4.2013Teksti: Kaj AaltoKuvat: Lehtikuva

Kuusi vuotta sissien vankina

ingrid betancourt
Ingrid Betancourt sai vankeusvuosinaan tukea Raamatusta ja rukoilemisesta.

Presidenttiehdokas Ingrid Betancourt joutui yli kuudeksi vuodeksi sissien vangiksi Kolumbian viidakkoon. Rukous ja Raamatun lukeminen olivat nelikymppisen naisen tukena epäinhimillisissä oloissa.

Ingrid Betancourt ei ole kuka tahansa viisikymppinen maailmankansalainen. Hän syntyi joulupäivänä 1961 Kolumbiassa Etelä-Amerikassa diplomaatin ja entisen Miss Kolumbian perheeseen. Hän varttui Ranskassa, mutta palasi Kolumbiaan ja teki siellä näyttävän poliittisen uran.

Ensin hän oli perustamassa vihreää puoluetta, minkä jälkeen asettui itse uuden puolueen presidenttiehdokkaaksi.

Kun Betancourt oli vuonna 2002 varapresidenttiehdokas Clara Rojasin kanssa kampanjamatkalla maan syrjäseudulla, kommunistisissit sieppasivat hänet ja 13 muuta, joukossa kolme USA:n puolustusministeriön työntekijää.  Siitä alkoi pitkä vankeus viidakossa hallitusta vastaan taistelevan FARC-sissiliikkeen panttivankina.

Vankeja kirjaimellisesti marssitettiin viikkokausia läpi kuuman ja kostean viidakon pakoon armeijan joukkoja, joita vastaan vasemmistosissit olivat sotineet vuodesta 1966 lähtien.

Vankeuden aikana Betancourtin isä kuoli ja kaksi lasta kasvoi nuoriksi aikuisiksi.  

Kaksoiskansalaisuutensa takia hänen kohtalonsa herätti suurta huomiota Ranskassa ja myös muualla maailmassa.

Hän kertoo useille eri kielille käännetyssä kirjassaan Even silence has an end, minkälaista elämä panttivankina oli. Tapetuksi tulemisen uhka leiju jatkuvasti ilmassa, ja pelko tulla pahoinpidellyksi tai raiskatuksi oli kuluttavaa. FARC, joka on USA:n ja EU:n terroristilistoilla, rahoittaa toimintaansa muun muassa kokaiinimarkkinoilla.

Panttivankien ravinto oli yksipuolista ja välillä vangit näkivät nälkää. Sairaina ja uupuneina heidät pakotettiin kulkemaan viidakossa, missä piinasivat pimeys, kostea kuumuus, äkäiset hyönteisparvet ja petojen pelko.  

Yhteys muuhun maailmaan rajoittui radion kuunteluun.

Vapaudenriisto oli pahinta. Ingrid Betancourt, joka oli panttivankien ainoa nainen, joutui ajoittain olemaan eristyksessä pienessä kopissa muiden vankien kanssa. Hänet oli sidottu puuhun ketjulla, joka kulki kaulan ympäri. Hän yritti myös paeta.

Betancourt ja panttivangit vapautettiin armeijan yllätysiskussa keskikesällä 2008. Vankeutta oli silloin takana kuusi ja puoli vuotta.

Olen kuin lapsi karkkikaupassa

Ingrid Betancourt kertoo, että painajaiset, joista hän kärsi vapautuksen jälkeen, ovat loppuneet.

– Rakastan kotimaatani ja minulla on unelmia. Mutta on tärkeää ymmärtää, milloin voi olla avuksi ja milloin ei. Joskus on vetäydyttävä taka-alalle. Nyt on aika miettiä ja harkita asioita toisesta näkökulmasta, Betancourt sanoo.

Poliitikkona työskennellyt katoliseen kirkkoon kuuluva Betancourt kertoi taannoisilla Göteborgin kirjamessuilla aloittaneensa teologian opinnot Oxfordissa Englannissa.

Miksi teologiaa?

– Tätä on kyselty. Onko sinusta tulossa nunna, äitikin kysyi.

Äidilleen hän vastasi, ettei luostarielämä ole ollut mielessä, mutta kaikista mahdollisista asioista ainoastaan teologia sai hänet innostumaan.

–Olen kuin lapsi karkkikaupassa. Teologian opiskelu on yhtä jännittävää. Haluan oppia ja tietää mahdollisimman paljon. On kiehtovaa ryhtyä selvittämään, keitä me olemme ja mikä on suhteemme Jumalaan.

Betancourtilla oli vankeudessa mukanaan Raamattu.

– Sen lukeminen oli elintärkeää. Kirjasta tuli kumppanini ja se muutti minua. Jumala alkoi puhua minulle Raamatun välityksellä uudella tavalla.

Kirjassaan Betancourt kertoo, kuinka ryhtyi ankeissa oloissa, huomisesta mitään tietämättä, rukoilemaan itselleen nöyryyttä ja kärsivällisyyttä.

– Kerran lukiessani toisen Korinttilaiskirjeen lukua kärsimyksestä, oli kuin timantti olisi avattu silmieni eteen. Jumalan sana vakuutti: Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.

Lue koko haastattelu Sana-lehdestä.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä